Jos elämä imitoi taidetta, nyt olen ehkä keskellä elokuvaa. Elokuvassa on pienieleisiä juonenkäänteitä, yllätyksiä ja ilmeetöntä synkkää tragikomiikkaa. Ja loppu jätetään avoimeksi, valo kuitenkin pilkahtelee jossain edessäpäin. Ohjaajana tässä elokuvassa ovat Aki Kaurismäki ja Wes Anderson.
Päähenkilöitä on useampia, ja elokuvaa edetään eri henkilöiden näkökulmista vuorollaan.
Koko kulunut talvi on ollut tapahtumarikas perheeni sisällä. On ollut sairautta, sairaalaa, huolehtimista, uudenlaisia järjestelyjä. Ja kun asiat alkoivat vihdoin asettua ja sujua uudella rutiinilla, suuressa talossa järven rannalla syttyi tulipalo ja kaikki kääntyi taas ylösalaisin.
Kaikki tapahtui niin yllättäen ja takavasemmalta kierrepallona, ettei asiaa voinut (noh, tietenkään) ennakoida.
Nyt on kulunut viikko siitä, kun seisoin suuren talon pihassa lumikinoksessa, ja odotin että eriväriset, nopeat pelastusajoneuvot saapuvat. Ja niitä saapui paljon.
Viikkoa myöhemmin alan olla hieman väsynyt. Se, että tulipalo sammutettiin ja talo hiljeni, oli vasta alkua tälle uudelle ajanjaksolle. Järjestämisen ja järjestelyn ajanjakso, se tulee kestämään vielä pitkään.
Pari päivää sitten jynssäsin puhtaaksi muutaman lautasen, kaksi lusikkaa ja kaksi kirjan kantta. Yritin myös puhdistaa kolmea viherkasvia, mutta niissä lika on tiukassa. Haju on kaikkialla, eikä tahdo väistyä. Mutta minä olen tunnetusti sinnikäs, enkä luovuta tässäkään. Aion kokeilla kaikkea mahdollista – raportoin teillekin miten tämä projekti etenee.
Rakkaat ystäväni Ansku ja Nina kysyivät molemmat nyt viikonloppuna, että miksi ihmeessä. Miksi haluaisin saada pilalle menneitä tavaroita puhtaaksi. En osannut antaa ihan tarkkaa vastausta, nyt vain tuntuu siltä että haluan ainakin yrittää.
torpantytto.wordpress.com 
Kokeile soodaa ja etikkaa, joissain hajuissa toimii, ehkä tulipalonkin aiheuttamissa? Jynssäminen voi olla terapeuttista, onnistui lopputulos tai sitten ei. Voimia jynssäämiseen ja muuhunkin.
Molempia oon jo testannut! Muistikortinlukija putosi etikkalasiin (no nyt ei ainakaan enää toimi) ja sooda ei poistanut hajua yhdestä tekstiilistä pesualtaassa. Mutta jatkan niidenkin käyttöä, kai ne johonkin tepsii..!
Kiitos kun jaat raskaan asian näin kauniilla ja eteerisellä tavalla. Mä toivotan koko sydämeni pohjasta voimia, tämän kodin nelijalkaiset lähettävät lämpöisiä katseita ja hännänheilutuksia!
Kiitos viestistä Leppis! Ja kiitos nelijalkaisille myös :)
Toivoa – sitä ainoaa, jota etsii sekasorron ja kaaoksen keskellä. Ja toivoa on <3
Kiitos Annamari, toivoa on aina. Siitä on hyvä pitää kiinni huonompinakin päivinä <3
Voimia! Jos jynssäys tuntuu oikelta, se on silloin oikein. Järjestäminen ja järjestely ovat varmasti kuluttavia ja uuvuttavia, mutta toivottavasti samalla myös eteenpäin vievää tekemistä. Halaus! <3
Kiitos Kikka! Jynssäys on ihan terapeuttista, siihen sisältyy paljon ajatuksia. Mutta rajansa kaikella, nyt kun tavarat ovat tuossa kunnossa kuin ovat niin niiden kanssa ei ole varsinaisesti mikään kiire. Odotan että tulisi kevät ja kesä, jotta voisi levittää siivouspajaa pikku hiljaa myös ulkotiloihin kun torpalla käy (savun hajua sietävät) tilat jo ahtaaksi.
No voi hurja! Liikaa sattuu sulle kaikkea. Joku panikoisi ja pahasti tuossa kohdassa. Savu häviää tuulettamalla ja pesemällä ja myös ajan kanssa. Ja kohta tulevat ne Föhn-tuulet, muuttolinnut ja kesä :) t. PB
Kiitos – tosin tää savu ei lähde kuin purkamalla! Mutta kaikki järjestyy aikanaan, eiköhän siis tämäkin ja kaikki muu mitä talven aikana on ehtinyt ympärillä tapahtua. :)