Paluu Torpalle

Ehkä tiedätte miltä tuntuu juurettomuus. Tai se tunne, kun palaa omille juurilleen ja tietää että on palannut kotiin.

Joskus juurettomuuden ja eksyneen olon tunnistaa vasta myöhemmin, kun katsoo omaa elämäänsä vähän taaksepäin.

Olen sanonut, että juureni ovat kasvaneet syvälle torpan peltoon. Enkä siinä edes liioittele: täällä mieli hiljenee ja hengitys syvenee. Tiedän selkeämmin mitä haluan, kuulemma näytänkin erilaiselta.

On ollut vähän kaikenlaista, kuluneet pari vuotta. Tai ehkä ne 15 vuotta, jotka ovat vierineet siitä kun muutin Helsinkiin. On ollut välillä levotontakin poukkoilua ja oman paikan hakemista. Näkymättömyyttä ja näkyväksi tulemisen yritystä. Unelmia ja niiden jalostumista, välillä menemistä väärään suuntaan ja sitten taas paluuta takaisin omalle tielle. Moni asia tuntuu nyt jälkeenpäin ajatellen kaukaiselta ja jopa itselle vähän vieraalta.

Ja lopulta päätinkin, että minä tyttö muutan takaisin maalle.

Joutsaan muutosta on nyt jo pari vuotta, ja senkin jälkeen on ollut vähän kaikenlaista. On pitänyt kasata välillä itsensä ja välillä eräskin muuttokuorma paikasta toiseen, järjestellä omia ja toisten asioita. Hakea paikkaani paluumuuttajana ja siirtää yrityksen toiminta uusiin ympyröihin.

Torppa on saanut olla muuttolaatikoiden logistiikkakeskus ja päävarasto, ja asuminen kaiken kaaoksen keskellä täällä on ollut välillä mahdotonta.

Mutta onpa vaan ihanaa, että nyt alkaa selkiytyä! Muuttolaatikot on kannettu pois, ja pääsen viimein asettumaan taas taloksi. Kuluneet pari viikkoa onkin ollut aika mukavaa: olen saanut painaa jalkapohjat vasten torpan puulattiaa, kulkea pellolla saappaat jalassa ja villasukat makkaralla, huokailla kevätluonnon kauneutta ja jännätä kelpaako uusi linnunpönttö kirjosiepoille.

Tänään draamaan kaarta taivutti myös uljas kurki, joka lensi puutarhan yli kuusenlatvoja viistäen. Ja jänis, joka talven jäljiltä kirjavana pomppi alapellon halki omissa ajatuksissaan. Minä puolestani löysin ensimmäiset horsman versot, jännitystä luvassa siis myös huomiseen lounaskokkailuun.

Täällä lintujen ja metsän eläinten keskellä tiedän taas oman paikkani, juuret pellossa ja mieli kirkkaana tähtitaivasta kohti. Täällä tiedän olevani minä, tiedän oikean suunnan ja tiedän että täällä on hyvä.

 

 

 

 

 

 

Elämäni sauna

Tässä saunassa olen todennäköisesti saunonut elämäni ensimmäisen kerran. Hyvällä tuurilla voin kylpeä myös tulevan viimeiseni, sitten joskus.

Lähes kaikki torpan tummahipiäisessä saunassa on ihan samanlaista kuin on ollut viimeiset 40 vuotta. Paitsi kiuas, koska vanha tynnyristä tehty oli pakko siirtää eläkkeelle kesällä 2010.

Harvian Legend 240 oli tuolloin rakkautta ensi silmäyksellä. Edelleen olen iloinen että uskalsin investoida vähän järeämpään kiukaaseen: hidas lämmittää, mutta löylyt ovat ihanat ja kiuas ilahduttaa joka kerta kun sen näen. Ja siis kuinka usein voi sanoa, että ”kylläpä tulin iloiseksi nähdessäni saunan kiukaan”..?

Kylpyvesi piti tällä kertaa sulattaa lumesta, koska vesipumppu meni rikki tammikuussa eikä uutta ole vielä saatu paikalleen.

Oletteko muuten huomanneet, miten säälittävän pieni vesitilkka syntyy kukkurasangollisesta lunta? Aika monta sangollista höttölunta sain lappaa vanhaan Kastorin vesipataan. Onneksi sitä materiaalia riittää, vielä vaikka vähän useampaankin saunakertaan…

Hiihtoloman kunniaksi saunoin kokonaisen tunnin. Sen jälkeen paistoin lettuja.

Hiihtolomalla

Moi. Me ollaan asuttu Ilonan kanssa kirkonkylän talvikodissa nyt 4 kuukautta. Eilen se toi meidät ekan kerran tänne torpalle.

Meitä aluksi pelotti täällä kaikki: ilmalämpöpumppu humisee, eteisessä rapisee välillä joku. Uunista tuli illalla vähän savua sisään ja me mentiin sängyn alle piiloon. Hiekkalaatikkokin on kauhean pieni.

Tultiin siis meidän omalle pienelle hiihtolomalle keskelle metsää! Uunit eivät vedä, vesipumppu rikki ja suklaa lopussa. Muilta osin lomailu sujuu hyvin – minä teen töitä koneen ääressä, teen vuosisuunnitelmaa yritykselleni ja kissat nukkuvat. Vihdoin!

20 tuntia niillä menikin levottomaan vaelteluun mökissä, mutta nyt nuo kaksi karvakäpälää tuhisevat sikeässä unessa. Kyllä tästä vielä hyvä loma saadaan :)

Oikukkaat vanhat rouvat

Torpan puuhella. Vetää vasta sitten, kun leivinuuni vetää ensin. Molemmille on omat hormit, mutta silti isommassa pitää olla kunnon veto ennen kuin tämä pienempi, vähän rapistunut liesi suvaitsee toimia.

Mutta sitten kun toimii, se onkin vallan viehättävä laitos. Oikukkaat vanhat rouvat!

Jos muuten käytätte Instagramia, torpan löytää sieltä käyttäjänimellä @torpantytto. Insta on viime aikoina ollut aktiivisempi ja kuviakin löytyy enempi sieltä!

 

Syysloma Torpalla, minun tapaan

Tulin pitkästä, pitkästä aikaa yöksi Torpalle. Ehkä tämä on sitten vähän kuin minun syyslomani: yksi yö kylmässä mökissä, uunissa märkiä puita niin että pesä sihisee kuin saunan kiuas, monta keskeneräistä työprojektia mukana läppärissä. Suklaata ja makkaraa eväänä.

Muutin Helsingistä pois maaliskuun lopussa, ja Torppa on yhä puolillaan muuttolaatikoita. Enkä valitettavasti edes liioittele. Vähän himmentää semmoista rustiikkia, sisustuslehtihenkistä mökkitunnelmaa, mutta toisaalta on kätevää kun jokaisen nojatuolin ja sängyn vieressä on monta pahvilaatikoista kasattua kahvipöytää teekupille ja muille tärkeille.

Raikkaasta ilmastosta ja kaaoksesta huolimatta täällä on hyvä. Onkin ollut tänne jo vähän ikävä.

Juhannus ja kaoottinen tilanne

Eilen kävin ystävän luona kylässä, jossa juhannusta varten oli leivottu vimmatusti, pöydällä oli punaruutuinen liina, kesäkukat ja puutarhakalusteet pihamaalla valmiina vastaanottamaan juhannuksen vieraat. Pullan tuoksu täytti talon. Ihanaa ja tunnelmallista, huokailin.

Minä palasin juuri äsken Helsingistä työreissulta, juhannusvieraani tulee huomenna ja torppa on hävityksen kauhistus ja pahempaa.

Onneksi vieraani on käynyt täällä jo niin monesti, että ehkä hänelläkin alkaa silmä tottua… Tavoitteeni on raivata vierashuoneen sänky esiin muuttolaatikoiden alta ja lattiapintaa sen verran että mahtuu kulkemaan. Sitä ennen taidan juoda kupin teetä ja nostaa jalat hetkeksi pöydälle.

Juhannus menee onneksi pian ohi eikä ensi vuonna enää muistakaan, oliko torppa siivottu ja parhaat kristallit pöydässä, vai juotiinko kuohujuomat pahvimukista.

Ja hei, vein sentään yöpöydälle lasipurkissa kimpun koiranputkea. On oikein panostettu!

Muuttolaatikoiden keskellä

Olen Helsingistä muuton jälkeen elänyt torpalla nauttien verraten runsaasta sisustuksesta: tuoleja on varmaan 25, sänkyjä kolme ja muuttolaatikoita kymmenittäin.

Olen ollut iloinen siitä, että kuukauden aikana täällä ei ole käynyt yhtään yllätys- tai muutakaan vierasta. Jos kävisi, en ehkä pyytäisi sisään. Täällä näyttää oikeasti kamalalle. Ahtaat polut kulkevat tavaravuoriston laaksoissa huoneesta toiseen.

Onneksi laatikkovuoristo madaltuu pian – sillä muutan ihan kohta taas! Pitäjän kirkonkylässä, siis ihan siellä vilkkaassa ydinkeskustassa jossa on pankkiautomaatti ja lounasravintola ja huoltoasema ja kaikkea, odottaa kohta remontista valmistuva uusi koti. Uusi kaupunkikoti.

Cabin, soulia sunnuntai-iltaan

Sunnuntai-iltaan sopii tämä helmi, jonka olin jo kokonaan unohtanut. Ylvis ja instant klassikko jokaiselle mökkeilijälle ja vähemmän mökkihenkiselle lähipiirille.

We can hang stuff on the wall together
As long as it’s copper
or dead animals

Jos sinulla ei vielä ole omaa mökkiä, tämä saa harkitsemaan kenties uudestaan!

Ylviksen klassikoista kannattaa vilkaista myös Stonehenge ja Jan Egeland, vaikka alkajaisiksi. Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille!

Ihan puhdas ilmalämpöpumppu

Nyt ihan käsi sydämelle: kuinka moni putsaa ilmalämpöpumpun suodattimet kahden viikon välein? Niin pitää netin mukaan tehdä, joten se on varmaan sitten totta. Minä olen kuitenkin vähän huono noudattamaan ohjeita.

Torpalle asennettiin ilmalämpöpumppu helmikuussa 2011. Nyt 5,5 vuotta myöhemmin käärin hihat ja selvitin miten masiinan mahtaisi saada auki. Sisällön perusteella olisi voinut tehdä sen urakan pikkuisen aikaisemmin – mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.

Homma ei ollut yhtään vaikea tai työläs, mutta olisi minusta ihan kiva jos jossain olisi käyttöohje, jossa kerrotaan ihan se ensimmäinen perusjuttu: miten pääset käsiksi niihin suodattimiin. Insinööreille ei ole ehkä tullut mieleen, että ihan kylmiltään ei tällainen maallikko tohdi tarttua lämpöpumpun muovikanteen ja riuhtomalla kokeilla, mistä kohtaa kansi aukeaa.

Minä onnistuin sen jälkeen, kun olin googlettanut pari tuntia, tuijottanut erilaisten ilmalömpöpumppujen kuvia ja ohjevideoita, ja niiden perusteella puoliksi arvannut mistä saumasta se minun laitteeni saattaisi aueta.

Loppu olikin helppoa: suodattimet irti, imurilla pölyt pois, huuhtelu tiskialtaassa, kuivatus ja liuskat takaisin koneeseen.

Olisi myös kiva tietää, mitä maahantuojan valtuuttama asentajapoika on miettinyt, kun on jättänyt tällaisen super alleru buster -suodattimen koneen sisälle, suunnilleen oikeaan paikkaan mutta pakkausmuoveissaan. Tulipa sekin nyt samalla sujautettua kohdalleen. En ole lvi-ammattilainen, mutta veikkaan että suodatin toimii paremmin kun sitä ei ole kääritty muoviin.

Pitkästä lyhyesti: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan putsatkaa ne ilpot vähän useammin. Ilmakin pysyy raikkaampana kun ei tuollainen pölykuorrute pääse uudelleen kiertämään sisäilmaan.

Kesä ’16 alkaa!

Pääsin perille. Kesä maalla on alkanut. JEE!!

En ole täällä lomalla, vaan käytännössä asun nyt toisessa kodissani jossa jatkan töitä samaan tapaan kuin kaupungissakin. Tänään, kevätjuhlapäivän kunniaksi, kävin kuvaamassa yhden tuoreen ylioppilaan.

Kävin myös ostamassa kesän ensimmäiset grillimakkarat – niitä jo aiemmin keväällä syötyjä ei lasketa koska silloin ei ollut vielä kesä.

Kahvittelin kirkonkylän Aatto ja Elli -kahvilassa, tapasin siskoni ja pari muuta hyvää ihmistä. Löysin pellosta hevosenkengän, ja päätin että se tuo minulle onnea.

Siirtelin huonekaluja Torpassa ja mietin kalustuksen toiminnallisuutta. Kävin saunassa. Kuvasin pihamaalla pari videota uunituoreelle Snapchat-tililleni (torpantytto) ja yritin opetella käyttämään Snäppiä.

Tästä voi tulla ihan kiva kesä. :)