Luulen nyt, että vietän tämän talven järven rannalla. Nyt kun muotoilen asian noin, se kuulostaa aika kivalta. Vähän kuin Luumujen poukama.
Vietän talven myös tukkirekkalinjan varrella. Sekin kuulostaa melkein kivalta, jos ajattelee että se on vähän kuin asuisi vanhalla rautatieasemalla, jossa ohi kiitävien junien kolinaan ajan myötä tottuu. (Paitsi täällä noihin tukkirekkoihin ei totu, ne ajavat liian lujaa ja liian läheltä, ja viis veisaavat 60 km/h nopeusrajoituksesta)
Torppa on onneksi lähellä. Käyn siellä alituiseen, mutta pääsääntöisesti kissat ja minä majoitumme täällä toisessa, suuressa talossa. Järven rannalla. Täällä on erilainen puutarha, paljon erilaista valokuvattavaa, ja kissoille tilaa temmeltää monessa kerroksessa.
Ja ai että minä rakastan talvea ja valokuvaamista, etenkin tässä lausekontekstissa niistä yhdessä. Kuurainen maisema ja talven kylmä valo – niissä on jotain eteerisen kaunista.
torpantytto.wordpress.com 
Voi kuinka kauniita kuvia! :) Me pääsemme myös muuttamaan pian pienen järven rannalle, enkä voisi olla enempää innoissani… Ihana päästä kaahottamaan koirien ja kissojen kanssa järven jäälle, ja katsella ympäriinsä vipeltäneiden kettujen ja jänisten jälkiä jään lumella.
Kiitos Sanni! :)
Minulle tämä järven äärellä asuminen on vain väliaikainen ratkaisu, tai niin luulen. Tämän talven ehkä, tai jotain sensuuntaista. Mutta nythän näitä osoitteita on jo niin monta että ehkä sijaa löytyy vielä yhdelle uudelle jossain vaiheessa tätä vuotta… Ja Helsingin-osoitteesta taidan luopua niin että saan edes keskitettyä asumukset yhdelle paikkakunnalle :D