Juhannus ja ei enää niin kaoottinen tilanne

Kas, juhannus on kuljettu jo kohta läpi tyynen rauhallisesti – ilman, että olen edes ajatellut miten paljon torpasta on siivoamatta tai mikseivät pelargoniat ole vieläkään istutettu kunnollisiin ruukkuihin.

Niiden sijaan olen muun muassa istunut portailla kietomassa jättimäistä kukkaseppelettä, jossa on 11 eri kasvilajiketta. Käynyt eräretkellä, nukkunut pitkälle aamupäivään, kokannut onnistuneesti kasvisruokaa, kuvannut suloisia ja uteliaita eläinlapsia.

Ja polttanut niin täydellisen, symmetrisen ja tottelevaisen juhannuskokon että taisin mainita siitä ääneen aika monta kertaa: ”En voi käsittää miten tää kokko voi palaa näin kauniisti, olen niin onnellinen!”

Torpalla siis kaikki hyvin.

Tyttöjen ilta, tyttöjen juhannus

Torpan juhannusta vietettiin For Girls Only -teemalla. Keskikesän juhlaa viettivät kanssani Anna-Maria (miten kivaa että olit luonani Torpalla!), neljä kanarouvaa sekä kolme lammasneitoa – ja juhannuspäivän iltana seuraan liittyi vielä neljäskin pikkuinen karitsatyttö.

Toinen juhlapäiviemme kantava teema oli joutilaisuus. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä vietin pari päivää täysin laiskana, tekemättä juuri mitään. Tosin laiskottelu herätti minussa erikoisen piirteen: hääräsin keittiössä epänormaalin aktiivisesti. Mutta kyllä me sitten herkuteltiinkin, ja taisimme syödä melkein kaiken mitä keittiössä valmistui. Muun ajan lähinnä loikoilimme terassilla, pohdimme elämän peruskysymyksiä, valvoimme aamunsarastukseen ja nukuimme pitkälle aamupäivään.

Kokkoa ei jaksettu, niinpä hilasin terassin viereen vanhan peltisaavin joka toimi jonkinlaisena sisustuskokkona aattoillassamme. Sen äärellä saatiin myös paahtaa vaahtokarkkeja. Niin toimetonta, niin suloista. Lämpimässä kesäyössä, jossa ei tule lainkaan pimeä.

Kiitos juhannus! Tänä vuonna olit minulle erityisen hyvä.

 

…ja yötön yö

Juhannusaattona, tai oikeammin aamuyöstä klo 02.15, oli torpan pelloilla herkän kaunis usva. Ja niittykukkia, joita en raaskinut poimia maljakkoon. Kauniimpia ovat niityllä, omiensa joukossa.

Rauhalliset juhannukset

Olen viettänyt ehkä neljä juhannusaattoa jossain muualla kuin vanhempieni kanssa, siis ikinä. Se tarkoittaa yli kolmeakymmentä juhannusta perheen parissa, en siis ole ollut järin kekseliäs juhannuksenjuhlija. Juhannus- ja jouluaatto ovatkin vuodenkierrossa ainoita sellaisia hetkiä, jolloin olemme kaikki koolla. Paitsi sisko on nykyisin yleensä oman perheensä kanssa toisaalla, mutta kuitenkin. Vähän niin kuin hengessä mukana.

Ohjelmassa oli tälläkin kertaa villisti makkaransyöntiä, rantasaunalla tunnelmointia, saunomista ja edellistalven kaislojen ja oksien polttamista juhannuskokossa. Minulle tämä kaikki tarkoitti myös pientä breikkiä työnteossa, sillä olen puurtanut melkein yötä päivää yhden ison työprojektin parissa (minkä luulin taas optimistisesti valmistuvan paljon vähemmällä työllä ja vaivalla, ja olin taas väärässä).

Työrästien vuoksi olen myös joutunut lykkäämään kaikkea mökkitouhua tuonnemmaksi: matkatavarat ovat yhä purkamatta, nurmikko yhä leikkaamatta ja keittiö on jotenkin räjähtänyt. Mutta ehkä ensi viikolla, silloin sitten. Tai seuraavalla. Tai heinäkuussa. Onhan tätä kesää.