Kaksi sormusta

kelttikoru-sormus

Luodut toisilleen? Nämä kaksi hopeasormusta ovat löytäneet toisensa oikeasta nimettömästä, vierekkäin ja ihan muuten vaan.

Toinen on jo 19-vuotias. Sisko teki leveän hopeasormuksen minulle ylioppilaslahjana. Laitoin sen juhlapäivän aamuna oikeaan nimettömään. Ennen juhlia sormus piti jo liottaa saippuaveden avulla irti, koko vaati siis vielä pientä hienosäätöä.

Itse tehty, minulle suunniteltu, siksi hyvin arvokas. Ja vasta lähikuvasta huomasin, miten aika on uurtanut sen pintaan jo aika paljon omia jälkiään.

hopeasormus

Ja tuo toinen, se löysi paikkansa vähän vahingossa. Rakkauden solmu on samasta paikasta kuin kaulalleni leijaillut lumihiutale, Kelttikoruilta lahjaksi saatu. Sormus on juuri sen verran väljä että kylmällä säällä se hieman pyörii nimettömässä. Kerran siirsin sen turvaan tuon isomman taakse, ja siitä se löysikin paikkansa.

sormukset

Sormus muistuttaa minua aina monestakin asiasta, melko abstraktilla tavalla. Nimensä mukaisesti liitän irlantilaissormuksen tietysti sydämen asioihin, mutta käytännönläheisesti se muistuttaa myös nuoruuden partioajoista. Ja partio taas vie ajatukset luontoon, metsään ja nuotiotulen ääreen. Rauhalliseen, seesteiseen hetkeen jossa tuoksuu mäntymetsä.

kelttikorut-torpan-tytto

 

Ehkä jotkut asiat eivät koskaan muutu. Kuten se, että hopea on aina ollut minulle se oikea jalometalli. Miksi lähteä muuttamaan hyväksi havaittua?

Saikkupäivä, miten nyt taas

pukka-tee

Tältäkö tuntuu miesflunssa? Kun kovin harvoin sairastaa, pienikin vilustuminen tuntuu kamalan raskaalta!

Nyt olen oireillut pari päivää erilaisia vilustustaudin oireita. Alkaen eiliseltä Helsingin-työreissulta, jossa nautittu kurkumatee ei tainnut enää estää taudin iskemista. Harmillista erityisesti on, että vasta puolitoista viikkoa sitten pidin jo yhden saikkupäivän nukkumalla vällyjen välissä. Miksi nyt taas?

kurkumatee

Yöllä en taas nukkunut kunnolla, koska päähän sattui. Ja koska Luther yritti koko ajan kiivetä kirjahyllyyn ja sain ehkä kymmenen kertaa nousta sängystä komentamaan kissan alas hyllystä. Miksi juuri yöllä siellä kirjahyllyn ylähyllyllä on jotain ihan vastustamatonta, kysyn vaan? Vastauksena näen kehräävän kissan, joka roikkuu etukäpälillään hyllyn reunassa ja katsoo vuoroin minua, vuoroin hyllyä. ”Voisitko ihminen vähän jeesata, pitäisi päästä tuonne ylös. Tää on tosi tärkeetä.”

Nyt pitäisi levätä, se olisi kai se viisain teko minkä voin tehdä. Mutta ei kai vilustuminen voi suuremmin pahentua, jos ihan vähän täällä peiton alla makaillessa tekisin töitä samalla..?

Talvi, kaunein vuodenaika

horsma-talvi

Pakkaspäivänä on aika kiva kurkata peiton alta ikkunaan: millaisia ovat puiden oksat? Pitääkö jo ennen aamiaista hypätä huopikkaisiin ja kiirehtiä kameran kanssa ikuistamaan luonnon oma, nopeasti muuttuva taide?

Vaikka kesä on suloinen ja ihana, on tämä talvi sentään jotain ihan muuta. Tällaisina pakkaspäivinä kaikki on niin kaunista, sokerilla tai tomusokerilla huurrettua ja puhdasta. Ollapa joskus vain loputtomasti joutilasta aikaa ja kamera käytettävissä yhtä aikaa!

kaislikko-talvella

Ja koska tosiaan välillä on pakko vain kiirehtiä ulos ja kuvaamaan, ei silloin tule mieleenkään miettiä mitä vaatteita olen päälleni kiskonut. Niinpä kylänraitin ohikulkijat näkevät välillä aamupäivisin aika mielenkiintoisia vaateyhdistelmiä, joiden keskeltä pilkottaa punainen nenä ja pörröisiä hiussuortuvia.

Ehkä tyylikkäintä pukeutumistani edustavat 25 vuotta vanhat satiinipyjaman housut yhdistettynä mummon perintöhuopikkaisiin. Viimeksi sentään oli niiden pyjamahousujen sijasta maltillisemmat harmaat collegehousut ja pinkit kumisaappaat. Jätän kuvat näistä outfit of the day -kokonaisuuksista nyt ihan vain mielikuvan tasolle, koska tuo talvi itsessään on aika paljon kuvauksellisempi juttu.

Runebergintorttu ja retrosisustus

runebergin-torttu

Eilen suuressa talossa syötiin vielä joulutorttuja, mutta tänään synkattiin satokausikalenteria ja otettiin iltateen seuraksi runebergintortut. Vahva suositus Elosen tortuille – oikein hyvää. Ei maistu liikaa punssille, siitä bonuspiste.

runebergintorttu

Suuri talo on sisustukseltaan jotain sellaista, mitä brittiläinen sisustuslehti kuvailisi hienosti termillä eclectic style. Glorian Koti saattaisi muotoilla että kerroksellinen sisustustyyli.

Kaikki vuosikymmenet on täällä edustettuina 1930-luvulta 1990-luvun alkuun, jonka jälkeen ei tälle sisustuksen c-kasetille ole enää mahtunutkaan enää uusia vuosilukuja.

Vaan eipä haittaa: juuri nyt suurinta huutoa ovat 60-luvun retrokalusteet. Ja kas – makuuhuoneessani sattuu olemaan täydellinen, aito  60-luvun nurkkaus kirjahyllyineen ja nojatuoleineen.

hymytyttopatsas

Kun olen näiden eri vuosikymmenien muoti-ilmiöiden keskellä kasvanut ja elänyt, en ehkä osaa ihan jokaista sisustuksellista yksityiskohtaa arvostaa niin kuin pitäisi.

Kirjahyllynkin haluaisin heivata naapurin ohrapeltoon ja kantaa mieluummin tilalle vaikka 90-luvun valkoisen lastulevykaapin. Se kun on a) valkoinen ja b) kätevämpi säilytyskaluste kuin kiikkerä avohyllystö, jonka kissat jonain yönä saavat luultavasti kumoon.

Mutta ehkä nyt leikin muotihipsteriä ja nautin siitä, että huoneeni on juuri nyt trendikäs ja pop.

Emmaliinan neilikat

emmaliina

Ostin kukkakauppa Emmaliinasta neilikoita kotiin viikko sitten. Ikääntyminen ei näissä kukissa näy, vaikka samaan aikaan ostamani ruusu meni kompostiin jo monta päivää sitten. Neilikat, kolmea eri lajiketta, keimailevat yhä vain kauniina. Neilikat on kivoja.

kissantassu

Luonnollisesti sain heti seuraa, kun aloin tehdä salin puolella jotain jännittävää. Ihminen, kamera, kukkamaljakko, pöytä -> tilanne vaatii välittömästi kahta kissaa! Me tullaan auttamaan. Saako näitä syödä? Syödään silti.

kissan-kynnet

Kukkaintoilua kesti onneksi vain 8 minuuttia, sitten kissat nukahtivat kesken temuamisen pöytäliinalle. Molemmat tietysti yhtä aikaa, vierekkäin, samaan asentoon.

Mutta: testin tuloksena uskallan ostaa leikkokukkia jatkossakin. Kissimirrit eivät onneksi tykänneet kukkien tuoksusta, ja neilikan lehtiäkin piti päästä maistelemaan vasta nyt kun aloin ottaa kuvia. Sitä ennen maljakko oli saanut olla rauhassa kissoilta viikon ajan. Ruukkukukat sen sijaan ovat saaneet kokea kovia aikoja kissojen kanssa…

Sisustusvimma vie loputkin yöunet

skandinaavinen-sisustus

Kävin Helsingissä yhden yön työreissulla. Siellähän sitä ehtii sitten nukkua, kun kissat eivät ole pitämässä hereillä… Joopa. Kesken myöhäisillan iski sellainen kevätpörriäis-sisustusvimma, että en tahtonut päästä nukkumaan ollenkaan.

Oli näes kesken yön pakko vähän ideoida, suunnitella, selata nettikauppoja ja tehdä pari tilausta kamarin pellavaisiin liinavaatevalikoimiin.

vihrea-sisustus

Viikko sitten pyörähdin Sokoksella ja ostin pikkuisen Skog-kynttilän, jota olin haaveksinut jo pitkään.

En yhtään välitä huonetuoksuista enkä -kynttilöistä, nykyisin en edes hajuvesistä omalla iholla. Mutta tämä kynttilä! Se tuoksuu joulukuuselta ja havumetsältä sateen jälkeen. Se on puhdas tuoksu, täydellinen.

sisustus-2017

HM Homen alesta olin hiljattain ostanut pienen kompassilautasen. Puuvillainen torkkupeite on Habitatista syksyltä.

Tänään Helsingistä lähtiessä kävin vielä ihan nopeasti Sokoksen kodinosastolla kurkkaamassa, olisiko vielä yksi kiva kynttilälyhty tarjouksessa. Ja olihan se… Arvatkaas kuinka monta tavaraa sieltä sitten lopulta kannoin bussiin.

Mikä ihme minuun on mennyt – olen jo pitkään myynyt turhaa tavarakuonaa kirppareilla ja vältellyt ylipäätään kaikkea shoppailua, ja nyt Helsingin-reissuilla käyn ostelemassa vaikka mitä.

Vieritän kevään syyksi. Myös tuon syksyllä ostetun puuvillaryijyn.