Pihasuihku, toimiiks se?

_B1B9356

Ehkä olin hieman epäluuloinen tällaista härveliä kohtaan: voisiko sellainen maalais-rustiikkis-romanttinen puutarhasuihku oikeasti toimia? Mutta kyllä vaan, se toimii sittenkin.

Vietin koko eilisen päivän (tai siis keskiviikon, elän vielä torstaita koska päiväni tuppaavat venymään) tehden kuvausjärjestelyjä ja valokuvauksia yhtä lehtijuttua varten täällä Torpan pihalla.

_B1B9362

Voin kuulkaa kertoa, että kun on sellaiset 16 tuntia juoksennellut pitkin pihamaata, kantanut kuormalavoja, kylpyammetta, porakonetta, moottorisahaa, lautoja, kameravermeitä ja itseään edestakaisin, sen tuntee konkreettisesti nahoissaan seuraavana aamuna. Jaloissa on mehevän värisiä mustelmia ja jalat huutaa apua. Varmaan jotkut lihakset siellä yrittävät herätä ikiunestaan hereille.

_B1B9358

Niin, se pihasuihku. Onhan se aika kiikkerä ja huojuva, mutta kun puutarhaletkun iskee paikalleen ja kääntää vedet päälle… suihku toimii upeasti. Ainakin nyt kun se on uudenkarhea ja ruosteeton. Ja onhan se aika hauskan näköinen, eikö?

Sen 16 tunnin jälkeen käväisin muuten vielä mustikkametsässä, joka oli kuin imurilla puhdistettu. Sain oikeasti tehdä salapoliisityötä jotta löysin edes muutaman pyörylän. Ja kun ilta pimeni niin, ettei hyvällä tahdollakaan voinut erottaa mustikoita mättäiltä, pystyi vielä hetken aikaan etsimään kantarelleja. Viimeiset taskulampun avulla, ja kyytiin hupparin taskuun sillä eihän minulla vieläkään ole mennyt selkärankaan että tähän aikaan vuodesta metsään-ei-mennä-ilman-muovikassia-tai-vastaavaa.

Tänä  iltana kävinkin sitten siellä minun parhaassa mustikkapaikassani ja paluumatkalla löysin vahingossa taas uuden sienipaikan. Ja jälleen sienet taskuun. Hyvä Ilona.

”Melko väljä viikko tiedossa…”

tyoviikko

Yksi asia mitä en yrittäjänä vielä ole oikein oppinut, on työmäärän suhteuttaminen käytettävissä olevaan aikaan. Luulin viettäväni suht kepeää työviikkoa, ja pidin välissä kolme päivää vapaata kun ystävä tuli kylään. Nyt lauantain myöhäisiltana huomaan, että olen tehnyt viikon aikana neljä kuvauskeikkaa.

Kun työmatkat ovat toisinaan pitkiä ja työtunteja kertyy paljon, neljäkin  on yhdelle viikolle jo melko paljon. Eihän se kuvaaminen itsessään, mutta jälkikäsittely… Pääsääntöisesti työhön tietokoneen ääressä kuluu aina paljon enempi aikaa kuin kuvaamiseen.

Palasin äsken kotiin koko päivän hääkuvauksista, ja kävin vielä silittelemässä lampaille hyvän yön toivotukset. Lupasin myös, että vietän niiden kanssa enemmän aikaa huomenna. Ihan kuin ne siitä piittaisi, mutta minulla on pikkuisen jo ikävä lampaiden rapsuttelua ja höpöttelyä.

Hetken päästä tanner tömisi, kun lampaat juoksivat vielä pihaan rouskimaan kielon lehtiä. Kun neljä lammasta syö kieloa, siitä syntyy aika rouhea äänimaisema pimeään yöhön.

Jouluhommia maaliskuussa

_B1B0718blogi

Minulla ei taida koskaan olla ihan täyttä off-seasonia joulusta. Tai ehkä kesällä, silloin mieli askaroi niin monen muun sisustus/askartelu/tuunaus/remontti-asian parissa. Tällä viikolla käytin taas yhden täyden työpäivän kuvaamalla silkkaa joulua.

Tai aamu alkoi leipomalla joululeivonnaisia, hakemalla joulukuusia metsästä ja sitten vasta sitä kuvaamista. Ja parhautta oli, että sain tehdä näitä juttuja omassa Torpassani.

_B1B0705blogi

Ensi viikolle osuu taas yksi joulukuvauspäivä. Ihan sellaista oikeaa joulun tunnelmaa näin keväällä ei itselleen saa syttymään, mutta ehkä parempi niin. Sen voi säästää sitten siihen ’todelliseen’ jouluun vuoden lopulla.

Silti joulupuuhailu on minusta ihanaa, myös näin maaliskuussa. Nautin kaikesta askartelusta ja somistuksesta, ja kun sitä vielä voi tehdä työn puolesta, eivätpä ne työpäivät kovin ikäviä voi olla.

_B1B1201blogi

Tai yksi joulukuvaus kymmenisen vuotta sitten oli kyllä hieman epämukava, kuvauslokaatio oli joku vanha kylmillään oleva hirsiaitta, jossa oli huono valaistus ja kuvauspäivä taisi olla joku marraskuun kolea ja hämärä päivä… Mutta muutoin, joulukuvauksissa on aina ollut aidosti kivaa. Niin kuin nytkin, vaikka kiire oli aamusta iltaan päällä enkä ehtinyt istahtaa alas hetkeksikään. Sellaista se joulutouhotus kai yleensäkin on :)

Jäätynyt saippuakupla

_B1B6598

Kokeilin puhaltaa saippuakuplia pakkasella jo pari talvea sitten, kun talvikuplista tuli jonkin sortin hitti valokuvaajien keskuudessa. Nyt sain hommattua paremmat valmistusaineet, ja kokeilin touhua uudella tarmolla.

Ehkä -30 asteen pakkasaamu ei ollut paras mahdollinen hetki testailla miten saippuakuplat jäätyvät, mutta ainakin sää oli kirkas ja minulla riittävästi villaa yllä. Niiden ansiosta aamun valokuvailut pihalla olivat ihan piristävä ja raikas elämys…

Näissä kuplissa oli vettä, fairya ja glyserolia. Puhallusputkena toimi mehupilli. Ja jäätyminen kesti p i t k ä ä n. Olipahan aikaa ihmetellä ja kokeilla eri kuvakulmia.

Olin kuitenkin toivonut vähän toisenlaisia kuurankukkia kuplan pintaan, ja mietin tulisiko niitä eri pakkaslukemilla tai kenties aineksien eri mittasuhteilla. Niinpä kokeilin iltapäivällä uudestaan, vähän toisenlaisella saippuakoostumuksella. Jolloin kupla jäätyikin sitten nopeammin kuin kamera ennätti tarkentaa. Ja lopulta koko saippualiuos jäätyi purkkiin, eikä lämmin puhaltelu enää saanut liuosta notkistumaan kupliksi.

Lisäksi kuviot olivat taas ihan erilaisia, eivätkä välttämättä hyvään suuntaan. Itselle uusien kuplien kuuratäplät toivat mieleen homepilkut pilaantuneen ruoan pinnalla. Ei siis sitä reseptiä uudelleen!

Vaan ei haittaa, ihan hienoja tuli saippuakuplista näinkin. Into ei vielä edes lopahtanut tähän touhuun (juuri sopivaa näpertelyä minun makuuni), joten jos viikonloppuna ehdin, testaan vielä vähän eri olosuhteita ja reseptejä.