Ei kai sen kuusen kanssa vielä kiirettä

_B1B9274web2

Kun joulukuusi kuivuu pystyyn, siitä syntyy taas uudenlaista taidetta.

Vaikka torpan kuusi on hieman hengettömässä tilassa, en vieläkään vienyt sitä ulos juhannuskokkotarpeiksi. Annan sen nyt ensin ripotella viimeisetkin neulasensa alas, siivoaminen on ainakin helpompaa.

Ja tavallaan minua kiinnostaa nähdä, saisiko kuusen rangasta vielä jonkin sisustuksellisen elementin myöhempää käyttöä varten. Eihän sen kanssa niin kiirettä ole, vasta helmikuu puolivälissään.

_B1B9311web

Olen ollut muutaman viikon kaupungissa. Tai kaupungeissa, sillä kävin olemassa vajaat kolme viikkoa myös Rio De Janeirossa välillä. Niinpä karisevat joulukuuset eivät torpassa haittaa, kun en ole ollut näkemässä.

Mutta nyt on silti aika ihanaa istua taas tuvan pöydän ääressä, katsella hiljalleen hämärtyvää lumimaisemaa ja ihmetellä miten nopeasti puuliesi voikaan teevesikattilan saada kiehumaan. (Puuhellan saaminen toimintakuntoon on minulle vielä niin uusi juttu täällä, että en voi muuta kuin ihastella sen näppäryyttä)

Jäätynyt saippuakupla

_B1B6598

Kokeilin puhaltaa saippuakuplia pakkasella jo pari talvea sitten, kun talvikuplista tuli jonkin sortin hitti valokuvaajien keskuudessa. Nyt sain hommattua paremmat valmistusaineet, ja kokeilin touhua uudella tarmolla.

Ehkä -30 asteen pakkasaamu ei ollut paras mahdollinen hetki testailla miten saippuakuplat jäätyvät, mutta ainakin sää oli kirkas ja minulla riittävästi villaa yllä. Niiden ansiosta aamun valokuvailut pihalla olivat ihan piristävä ja raikas elämys…

Näissä kuplissa oli vettä, fairya ja glyserolia. Puhallusputkena toimi mehupilli. Ja jäätyminen kesti p i t k ä ä n. Olipahan aikaa ihmetellä ja kokeilla eri kuvakulmia.

Olin kuitenkin toivonut vähän toisenlaisia kuurankukkia kuplan pintaan, ja mietin tulisiko niitä eri pakkaslukemilla tai kenties aineksien eri mittasuhteilla. Niinpä kokeilin iltapäivällä uudestaan, vähän toisenlaisella saippuakoostumuksella. Jolloin kupla jäätyikin sitten nopeammin kuin kamera ennätti tarkentaa. Ja lopulta koko saippualiuos jäätyi purkkiin, eikä lämmin puhaltelu enää saanut liuosta notkistumaan kupliksi.

Lisäksi kuviot olivat taas ihan erilaisia, eivätkä välttämättä hyvään suuntaan. Itselle uusien kuplien kuuratäplät toivat mieleen homepilkut pilaantuneen ruoan pinnalla. Ei siis sitä reseptiä uudelleen!

Vaan ei haittaa, ihan hienoja tuli saippuakuplista näinkin. Into ei vielä edes lopahtanut tähän touhuun (juuri sopivaa näpertelyä minun makuuni), joten jos viikonloppuna ehdin, testaan vielä vähän eri olosuhteita ja reseptejä.

Pakkasyö torpassa

_B1B6462blogi

Vihdoin tuli pakkanen. Ja sopivasti lunta, niin että pääsin tunnelmaan. Samalla lämpötila laski myös sisällä, raikkaan viileähköstä vielä raikkaammaksi. Vähän liiankin, minun makuuni.

Onneksi sain muurarin käymään, laittamaan vanhan puulieden toimintakuntoon ja kamarin uuniin väliaikaiset tilkkeet niin että lämpö ei sieltä heti karkaa hormiin ja harakoille. Ne auttoivat vähän, mutta kieltämättä pakkanen alkoi koetella vanhaa torppaani ja sen pakkasenkestävyyttä heti kylmän alkaessa.

Seuraava remontin kohde torpassa lienee sitten ullakko, jossa etenkin tuvan laipion päällä on kuulemma alun pitäenkin ollut aika vaatimattomasti lämpöeristystä. Lisää purua siis hilattava yläilmoihin heti kun ehtii.

Siihen saakka yritän sietää pakkaskelien takaamaa raikkautta sisätiloissa, ja ilmalämpöpumpun, kylppärin lattialämmityksen ja varapatterien tuottamia sähkölaskuja – ne kun nousevat yhä isompiin lukemiin sitä mukaa kun lämpömittarissa luvut laskevat.

(Enkä silti valita – torppa on kaikesta huolimatta ihana! Nyt tuntui kuitenkin mukavan helpolta lähteä käymään kaupungissa, jossa kaikki on valmista eikä asunnon lämmitystä tarvitse edes ajatella.)

Ensimmäinen viherkasvi

_B1B0305

Ensimmäinen viherkasvi muutti torppaan joulun alla. Viileähkössä huoneilmassa se tuntui viihtyvän hyvin, sillä jo ensimmäisen viikon aikana tuo kaunis muratti puski paljon uusia lehtiä kohti laipiota.

Minulle muratti oli merkki jonkinlaisesta uudesta – en ihan itsekään tiedä mitä se voisi olla, mutta jotain uudenlaista ajattelutapaa ehkä. Johonkin.

Aiemmin en olisi edes hankkinut ruukkukasveja, en mökille enkä kaupunkikotiin. Nyt halusin tuon. Laskin muratin makuukamarin pöydälle, ja ruukkuun sujautin yhden tekemistäni paperitähdistä. Joulun kunniaksi.

Ja täytyy myöntää, että kaupungissakin olen alkanut vähän lämmetä viherkasveille… Toissa keväänä kotiin muutti pieni ja reipas sitruspuu (joka tosin kuoli kesän lopulla, kun joutui viettämään pari helleviikkoa yksin kotona), ja nyt joulun alla kiikutin kaupunkiin torpan pellosta lapioidun pienen kuusentaimen. Siitä lisää tuonnempana – sekin näkyy yhä olevan voimissaan.

_B1B0310

Koska en ole mikään varsinainen viherpeukalo, toivon vaan että murattini viihtyy torpassa pidempäänkin. Myös talven tulevat viileät kaudet, jolloin en ole itse paikalla ja lämpötila laskee välillä alle kymmenen asteen.

_B1B0314

Vaikka ostin muratin joulukukaksi, eikö siinä ole vähän myös kevään fiilistä? Tai ehkä kiirehdin aikaani edelle, kun vasta sain vihdoin ne odotetut lumet ja pakkaset torpan ympärille. :)

Luistelemassa järven jäällä

_B1B6419torpantytto

Tänään järven jää oli täydellinen. Sellainen ihan oikeasti täydellinen: tasainen, sileä ja koskematon, parempi kuin joskus taannoin Brahenkentällä Helsingissä.

Kävin siis luistelemassa ensi kertaa moneen vuoteen, ja tässä lapsuuskotini rannassa olen kai luistellut viimeksi joskus 20 vuotta sitten. Nyt oli ihanaa.

_B1B6431torpantytto

Raikas -16 asteen pakkanen, ei tuulenvirettäkään, ei ihmisiä, ei liikenteen huminaa. Vain järvi, jää ja minä.

Hain rantasaunan kuistilta harjan ja sudin itselleni rantaan sopivan yksityiskentän. Kovin isoa ei yksi ihminen tarvitse, ja rannassa oli hyvä luistella: jos jää olisi pettänyt alta, olisin uponnut veteen ehkä nilkkoja myöten.

Vesi on tänä syksynä laskenut hirmuisesti, siksi tässä rannassa ei ole jäljellä paljon muuta kuin hiekkaranta ja sen päällä tilkka vettä. Toivottavasti järven pinta taas ensi kesäksi nousee – nykyisellään tässä rannassa ei pääse uimaan edes käsipohjaa.

Olen alkanut vähän kaipailla omaa rantaa mökilleni. Se ei olekaan ihan helppo toive, niin kuin ei minun toiveeni yleensäkään. Luulen, että keskellä metsää sijaitseva torppani ei tule koskaan saamaan omaa rantaa, joten täytyy vain opetella käymään lapsuuskodin rannassa useammin tyydyttämässä järvimaiseman kaipuuta.

Ja luistelemassa! Jospa yhtä upeaa jäätä olisi tarjolla joskus toistekin – nyt taisi olla ensimmäinen kerta, kun itse sain nähdä tässä rannassa näin täydellisen luistelujään.

Joulukuun ensimmäinen

1_12_2015

Tänään ripustin torpan pihaan jouluvalot. Samalla alkoi sataa lunta. Lumisade jatkui vielä illalla, jolloin istuin jo bussissa matkalla kaupunkiin. Myös paikallisen rautakaupan oven ylle oli laitettu jouluvalot tuikkimaan, toivottamaan heipat minulle joka joudun palaamaan taas hetkeksi kaupunkiin ja meren rannalle tuulen riepoteltavaksi.

Lastasin pihan linnuille myös isot määrät evästä, että pärjäävät siihen saakka kunnes palaan torpalle seuraavan kerran. Peittelin polttopuukasoja ja otin esille ikkunatähtiä. Torppa saa jo valmistautua pikku hiljaa joulun tuloon.

Lintulauta hyötykäytössä

_B1B4466 web

Oma mökkini on talviasuttava, joten ehkä pihan linnut ovat ottaneet mallia ja muuttaneet lintulaudan kesäasuttavaksi. Sillä aikaa kun ulkona viheriöi ja paistoi aurinko, lintulauta vietti kesälomaa hämyisessä liiterissä. Ja joku tipu päätti rakentaa terassille pesän. Kätevä paikka, viihtyisä miljöö.

Ylläpitotoimikunnalle pesän siivous oli tietysti vähän kiusallinen ja työläs, mutta onneksi linnut eivät käytä nauloja tai muutakaan kovin hankalasti irtoavaa rakennusmateriaalia…

Nyt lintulauta on jälleen talvikäytössä, torpan ikkunan alla ilahduttamassa sekä lintuja että minua. Vielä kun tulisi se oikea talvi.

Rauhallista Joulua!

23_12_2014_MG_0895_fb
Torppa on kuin soma, punamultainen piparkakkumökki tähtitaivaan alla, keskellä hankia. Maisema on nyt täysin päinvastainen kuin vuosi sitten, jolloin tihkutti vettä, ja puutarhassa vihersi kesäinen nurmi. Nyt pakkasta on -13, lunta on riittävästi vaikka hiihtämiseen (jos olisi sukset), ja huomenna on jouluaatto.
Rauhallista, kaunista joulua Sinulle joka satut poikkeamaan tähän blogiini!

Herkkuja ystäville

3_1_2014_2

Sain viettää puolitoista viikkoa mökillä joululomalla. Nyt tarjosin pihamaan linnuille perusappeen lisäksi myös viime syksyn omenoita puutarhasta. Ja auringonkukansiemen-rinkeleitä. Hyvin tekivät kauppansa, kaikki mitä oli katettu pöytään.

3_1_2014_3

Mietin vain, mahtavatko linnut olla samoja kuin viime talvena? Lajisto on kuitenkin ihan sama kuin edellistalvena. Tutut somat linnut, ja silloin tällöin myös orava.