Metsäsesonki alkaa, heippa

_B1B3675 2

Pysähdyin mökkitien laitaan poimimaan muutaman metsämansikan. Ja pari lisää. Sitten oli pakko viedä auto pihaan ja hakea litran kattila. Sekin täyttyi. Apua – mistä tällainen määrä villejä mansikoita on ilmestynyt??

Mustikat on myös kypsiä. Ja kanttarellit. Vadelmat ei onneksi ihan vielä. Mitä jos siirrän Torpan sivupisteen tuonne mäntykankaalle metsään ja palaan sitten syksymmällä takaisin?

Mietin kyllä ihan vakavissani tänään päivällä, että pitäiskö pykätä joku laavu tuonne metsään. En ole aiemmin tullut miettineeksi, mutta olisihan se näppärä jos ei jaksa tiluksille kävellä kaiken metsimisen välissä. Luulen että sinnekin saa postilaatikon, kun vaan vähän maksaa Lähilaatikko-palvelulisää (josta lisää myöhemmin…)

Pala mökkiä kaupunkiin

poytakuusi

Kiikutan lähes aina Helsinkiin mukanani jotain maalta. Joulun alla kaivoin lapiolla matkalaukkuun pienen kuusen, joka viihtyikin yllättävän hyvin kaupunkiasunnossa kukkaruukkuun istutettuna. Kunnes kävin helmikuun alussa Brasiliassa, ja kolme viikon matkan aikana kuusi oli kuivunut korpuksi.

Matkalaukku

Toukokuun alussa koivut olivat kauniisti hiirenkorvalla, ja sulloin matkatavaroiden mukaan myös nipun koivunoksia. Ne sulostuttivat citykotia leikkokukkien sijasta kauniisti parisen viikkoa.

Nyt en enää tuo maalta mitään kaupunkiin, vaan päin vastoin yritän aloittaa pakkaamisen ja siirtyä taas kesäksi Torppaan asumaan. Tiedän jo etukäteen, millainen kenkien määrä mukaani lähtee, ja miten moni kenkäpari palaa syksyllä taas Helsinkiin kertaakaan kesän aikana käyttämättä…

Paitsi jos tänä vuonna osaisin olla järkevä, ja jätänkin kaiken turhan ja sellaiselta kuulostavan kaupunkiin. Järkevyyteni jää nähtäväksi – muutto koittaa toivon mukaan viikon päästä!

Metsän uusi alku

_B1B2639

Torppaa ympäröi sankka sekametsä, pieni alue mutta ehkä juuri sopiva näin pienelle tilalliselle. Ja sankka siksi, että isäni säästi ja kasvatti siellä suurella rakkaudella suuria tukkipuita – ehkä pahan päivän varalle.

Vuosi sitten osa tästä kauniista, tiheästä metsästä oli kuitenkin kaadettava pois. Puut olivat jo liian suuria, uutta taimikkoa ei mahtunut alle, puusto oli yli-ikäistä ja muutenkin. Oli jo aika.

Onneksi avohakkuuta tehtiin vain pikkuinen lämpäre aurinkoiselle tönnäälle, josta juuri nyt on kaunis näkymä alemmas ojannotkoon ja pellon yli torpalle. Osaan metsästä riitti harvennushakkuu, ja puolikas metsästä on vielä omia huoltotoimiaan odottamassa.

_B1B2660

Ja se avohakkuu: viime viikolla sinne oli ilmestynyt uusia, terhakoita pikku koivuja. Niillä on kokonainen koivun elämä edessään! Monta kymmentä vuotta tällä kauniilla aurinkoisella rinteellä.

Pienokaisilla ei ole ihan vaivatonta lähteä kasvamaan kohti teini-ikää. Metsässäni muun muassa asuu paljon hirviä. Saan luultavasti ryhtyä jonkin sortin asemasotaan niiden pitkäkoipisten kanssa, jotta uudet pikku koivuni saavat hyvän alun elämään eivätkä päädy hirviperheen lounaaksi.

_B1B2654

Ja vaikka muuten odotankin aurinkoisia, lämpimiä alkukesän päiviä, näiden tulokkaiden vuoksi toivon myös sadetta – luulen että vesi maittaisi näille pienille juuri nyt!