Omenakaaos

_b1b3835

Ennen tätä syksyä en ole koskaan hyödyntänyt Torpan omenoita. Mihinkään. Tänä vuonna omenat tuottivat kuitenkin niin ylettömän kaaoksen, että asialle oli pakko tehdä jotain.

_b1b3797

En syö omenoita sellaisenaan, ilman erityistä syytä siihen – en vain ole koskaan tullut syöneeksi. Viime syksynä sentään löysin ruusumuffinit, leivonnaisen johon saa käytettyä pari-kolme omppua kerrallaan.

Nyt se ei riittänyt mihinkään. Viidessä puussa oli kaiketi miljoonia omenoita. Ainakin tuhansia.

Viime syksynä sain ystävältäni purkillisen ihanaa, itsetehtyä omenahilloa, ja ajattelin että en ikinä osaisi tehdä vastaavaa. Nyt omenasato ei oikein jättänyt vaihtoehtoja – joten käärin hihat ja päätin yrittää. Ja kas: hillon tekeminen ei ollutkaan vaikeaa. Alkukesästä olin harjoitellut mansikoilla, nyt omenahillo oli helppoa joskin työlästä. Omenoiden kuoriminen tuotti hiertymiä kämmeniin ja lievän rasitusvamman kyynärvarteen.

_b1b4697

Eihän siihen hilloonkaan mennyt kuin pieni murto-osa kaikista omenoista. Onnekseni olen saanut Torpalle valtavan lintupopulaation, joka auttoi urakassa tunnollisesti. Pikku hiljaa omenat ovat huvenneet, ja lintuni luultavasti pulskistuneet aika tavalla.

Ja minulla on jääkaappi puolillaan hillopurkkeja. Nam. Ja röyh.

_b1b3837

Pakastimen tyhjentäminen

_B1B5725 2

Päätin jo kevättalvella tyhjentää ja sulattaa kaupunkikodin pakastimen. Jään paksuudesta päätellen ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Mutta sitten tulikin kaikenlaista estettä: Testaanpa voiko pekonia pakastaa. Ai sitruunan voi laittaa pakkaseen ja käyttää myöhemmin. Onpa tämä jäätelön itsetekeminen kivaa.

Pakastin ei tyhjentynyt, päin vastoin. Sinne alkoi ilmestyä erilaisia pikku purnukoita ja pusseja, kokeilueriä vähän kaikenlaista.

_B1B5727 2

Kun oli kaksi viikkoa aikaa ennen kesämuuttoa Torppaan, otin projektista niskaotteen. Tein inventaarion, laadin lukujärjestyksen ja yhdistelin ruoka-aineita erilaisiksi jämäaterioiksi.

Ja voilà! Kaksi yötä muuttopäivään, ja pakastin on sulatuksessa. Kun ei sitä lukujärjestystä voinut tietenkään tehdä niin, että olisin jäänyt vähän enemmän aikavaraa sulattamisen kanssa.

_B1B5732 2

Tänään illalla sainkin huhkia kyökissä: sitruuna-katkarapu-kanttarellipastaa, ruusumuffineita, vuohenjuusto-mansikka-pestopiiraita, marjasmoothieta aamuksi. Toivottavasti syksyllä voin tuoda samaan pakastimeen taas purkkitolkulla mustikkaa ja vadelmaa Torpalta. Ja ehkä niitä vuohenputkia, nokkosia ja mitäkaikkea.

Kanttarellit aion kuitenkin syödä tuoreena, ovat huomattavasti parempia niin.

 

Vuohenputki lautasella

_B1B0215web

Villiyrtit. Koska olen kitchen goddess -osastolla vielä jossain varovaisella alkeiskurssitasolla, ei ole oikeastaan ihme että villivihannekset olivat myös ihan uusi juttu keittiössäni. Onneksi on tuttuja, joilta saa hyviä vinkkejä – kuten Sopivan ihana -blogi, jonka kautta sain herätyksen testata ehkä maailman helpointa villivihannesta: vuohenputkea.

Maku muistuttaa mietoa persiljaa, ja juuri sen verran mietoa että nirsommallekin luulisi kelpaavan salaatissa, leivän päällä tai piirakassa. Vuohenputkessa on internetsin tietolähteiden mukaan rutkasti c-vitamiinia, rautaa ja magnesiumia. Ja jos miettii että mahtaako kasvi sekoittua kerätessä koiranputkeen niin eipä hätää, kun sitäkin voi syödä vaikka ei kaiketi ihan yhtä hyvää olekaan.

_B1B0249web

Torpan tiluksilla vuohenputkea kasvaa ihan joka paikassa, joten pikkuisten kevätlehtien kerääminen on lapsellisen helppoa. Ja jos haluaa käyttää termiä satokausituote, vuohenputki on todella sitä eikä mikään kallis eteläeurooppalainen tuontiviherrys.

_B1B0232web

Ekat kerrat pitävät mielen nuorekkaana, kuulemma. Viime kesän lopulla yksi sellainen ruokapuolen juttu olivat kanttarellit, nyt vuohenputki. Korvasienien etsimistä tällä viikolla yritin mutta en vielä osannut. Ehkä se korvasieni-eka-kerta osuu kohdalle sitten ensi keväänä, jos en nyt ehdi tai osaa. Niin ja vuohenputkipesto, se kuulostaa sen verran hauskalta että voisin ehkä kokeilla seuraavaksi… Piiras menee ainakin jatkoon.

_B1B0255web

Niin ja se ohje: piiraspohja voi olla mikävaan suolainen piirakkapohja. Olin tällä kertaa laiska ja ostin kaupasta valmiin pohjan, kun oli nälkä ja väsymys ja halu saada jotain pikaruokaa nopeasti valmiiksi. Täytteenä tässä on 1 prk ruokakermaa, 2 luomumunaa, suolaa, mustapippuria, vuohenputkea, vuohenjuustoa, tomaattia, pinjansiemeniä, emmentalraastetta. That’s it.

Uuni-ihminen

_B1B6487

Minun keittiössäni täytyy olla toimiva, tehokas uuni. En viihtyisi asunnossa, jos sen keittiössä olisi vain liesi ja mikro. Sama pätee torpassa, jossa teen ison osan ruoasta juurikin (sähkö)uunissa.

_B1B6497

On uuni-ihmisiä, ja on piirakkaihmisiä. Minä olen niitä molempia. Loppiaisena torpan uunissa valmistui sekalainen kinkku-kasvis-juurespiirakka, jossa oli vähän kaikkea mitä jääkaapissa sattui olemaan. Ja hyvääkin siitä tuli.

Viimeisen palan pakkasin matkalaukkuun, kun piti lähteä välillä käymään kaupungissa. Illalla söin piiraan, ihmettelin kaupunkikodin helppoutta (suihkusta tulee kuumaa vettä yms), ja aamuyöllä heräsin siihen että luulin yhä olevani mökillä. Ilmeisesti kolme viikkoa maalla tekee tehtävänsä, ja Helsingissä sitä tuntee olevansa lähestulkoon hotellilomalla. Johon on pakannut piirakkaa ja muita mökkieväitä mukaan.

Vuoden 2015 lempiruoka

Spagetti1

Niin se sitten meni, vuosi 2015. On ollut aikamoista vuoristorataa monessa asiassa, mutta paljon on joukossa myös hyvää. Kuten se, että olen taas löytänyt iloa askartelusta ja ruoanlaitosta.

Yksi iso mullistus keittiössäni olivat kanttarellit, joita sattumalta opin etsimään itse metsästä ja päätin alkaa niistä tykkäämään sitten saman tien. Odotan jo ensi kesää ja toivon hyvää kanttarellisatoa.

Mutta tässä luultavasti tämän vuoden suurin lempparini, Hanna Gullichsenin kuuluisa sitruunapasta.

Spagetti2

Miksi? Koska se on lupausten mukaisesti helppo, nopea ja aineksiltaan selkeä, ja lisäksi maistuukin tosi hyvältä. Minun sitruunapastani sisältää aika usein katkarapuja ja pinjansiemeniä, tässä annoksessa mukana on myös pinaattia koska sitä sattui olemaan jääkaapissa.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Ensi vuodelle 2016 siis toivon paljon hyvää ruokaa ja vielä parempaa mieltä, itselle ja kaikille muillekin!

Talonrakennuspuuhissa

_B1B9767

En edes muista, milloin olen viimeksi tehnyt piparkakkutaloa. Veikkaan jotain 10 vuoden aikaa taaksepäin. Nyt kuitenkin sain päähänpiston, että tekisin sellaisen ystävälle lahjaksi. Tietysti vielä niin, että teen itse arkkitehtina piirustukset.

Yllätyksekseni rakentaminen meni ihan hyvin, ja myös ensimmäistä kertaa koskaan testaamani pikeeri toimi saumauksessa erinomaisesti.

Tässä on valmistumassa talon prototyyppi, joka menee lahjaksi toiselle ystävälle. Se lopullinen talopaketti on toivon mukaan vähän yksityiskohtaisemmin koristeltu, ja ikkunat piirretty suoraan eikä vinksin vonksin).

Nyt kun tiedän, miten pikeeri käyttäytyy, osaan tehdä sitäkin erilaisilla vahvuuksilla ja koristeluihin käytän vähän ohuempaa tahnaa kuin prototyypissä. (Hyvä ohje löytyy esimerkiksi Mansikkamäki-blogista)

_B1B9775

Tämäkin oli lopulta oikeastaan aika hieno, kun kaikki karkkikoristeet olivat paikallaan ja tomusokerilumi peitti pihamaan. Ja mikäpä lahja ei olisi astetta fiinimpi (kuin ehkä) onkaan, silloin kun se on kääritty sellofaaniin…

 

Tapettia keittiöön

26_7_4

Halusin keittiön välitilaan tapettia. Siispä tuumasta toimeen ja itse tekemään. Lopputulos olikin kiinnostava nähdä, kun työtapa oli itselle uusi.

26_7_5

Vesiohenteinen paneelilakka alle, sillä tapetti paikalleen ja venelakkaa pari kerrosta pintaan.

Työ oli helppoa, lopputulos ei ihan niin siloinen ja täydellinen kuin olin olettanut. Tässä vaiheessa remonttia sitä voi kai vielä pistää työn jäljen sen piikkiin, että ainakin olen itse suurella rakkaudella tehnyt. *)

26_7_6

Mutta on se silti ihan hieno, uskokaa pois!

Sähkötyöt keittiönurkkauksessa ovat vielä kesken, sillä valaisimet ovat vielä kaupassa. Kaikki aikanaan…
*) Venelakka on täyskiiltävää, mitä en ottanut huomioon ennen tapetointia. Kiiltävä pinta toistaa kaikki seinän pienetkin rosot aika… no, näyttävästi.

.