Projekti Kitchen Goddess etenee

kollaasi

Ihan tavallinen arkipäivän aamupala tekeillä. Vaikka ekassa kuvassa näytän ehkä siltä, etten tietäisi mitä olen tekemässä, kuva hämää: oikeastihan teen liekityshommia kotikeittiössäkin joka päivä.

Lapsuuteni kodissa ruoka oli asia, jolla lähtee nälkä aina seuraavaan ruoka-aikaan saakka. Ehkä siksi olen vieläkin vähän samalla linjalla: jos on nälkä, syön jotain mitä kaapista ensimmäisenä käsiin osuu tai poikkean hetken mielijohteesta mäkkäriin, kun se on nopeaa eikä aikaa tuhlaannu suotta niin arkiseen asiaan kuin syömiseen.

Jotain on kuitenkin tapahtunut, sillä viimeisen parin vuoden aikana olen alkanut pikkuisen kiinnostua ruoasta. Siis ihan oikeasta ruoasta.

_B1B3278 3

Nautin valtavasti siitä, kun saan istua valmiiseen illallis- tai aamiaispöytään. Mutta nyt tämä aamiaistyöpaja taisi kertoa, että ehkä osaisin joskus tarvittaessa itsekin. Kas tässä, uppomuna-paahtopaistibaageli tankoparsalla, paahdetuilla tomaateilla ja pinaatilla.

Pohjana tuossa on perinteinen vesirinkeli, juuri sellainen mitä lapsuudessani syötiin päiväkahvin kanssa kastamalla rinkelin kulmaa kahviin tai minun kohdallani maitolasiin. Jotain tuttua ja turvallista siis tässäkin annoksessa.

_B1B3225 2

Kuten aiemminkin olen maininnut, olen keittiöhengettärenä vielä ihan aloittelija. Mutta hyvässä seurassa (kiitos Ansku!) ja hyvällä opastuksella uskalsin kokeilla juttuja, mitä en ehkä kotona omin päin lähtisi testaamaan. Kuten uppomunan valmistusta ja flambeerausta (josta hetken aikaa pohdimme, mitä se mahtaa edes tarkoittaa).

Kuvan punajuurimarinoitu graavilohi jäi minulta kokonaan maistamatta. Se oli yksi niistä jutuista mitkä emäntämme, sangen herttainen ja kannustava Sara La Fountain oli tehnyt etukäteen valmiiksi. Muuten olisimme hikoilleet keittiössä vielä illallakin.

_B1B3310 2

Jälkiruokani (kuva alla) ei ollut ulkonäöllä pilattu – en tiedä miten sain siitä tuon näköisen kun kaikilla muilla (kuva yllä) oli lopputuloksena toinen toistaan kauniimpia, orvokeilla koristeltuja miniatyyrikakkuja.

Mutta maku on kai se tärkeämpi osuus, ja se että liekitetyt hedelmät tuossa ovat ihan itse tehtyjä. Nyt jo mietin, miltä mahtaisi maistua torpan oma raparperi liekitettynä – luulen että testaan sitä vielä kesän aikana… Sammutuspeitteen sain pari vuotta sitten torpalle synttärilahjaksi, se tulee olemaan varmuuden vuoksi vieressä.

_B1B3316 2

Koko aamiaisworkshopista on kiittäminen ihanaa Anskua, joka kutsui minut tiistaiaamuksi mukaansa Espan Kokkikoululle. Siellä bloggaajat pääsivät testailemaan suonenjokelaisia Keski-rinkeleitä erilaisilla täytteillä, enkä tiedä oliko mukavampaa se itse tekeminen vai syöminen. Mutta nyt ainakin uskallan sanoa, että olen taas pari pientä askelta lähempänä kitchen goddess -taitotasoa. :)

Ilona liekeissä -kuvista myös kiitos Anskulle!

Torpassa ja kaupungissa

_B1B9777blogi

Koska en edellisellä kerralla saanut kaikkia (tämänkertaisia) joulukuvia valmiiksi, kävin tiistaina pyörähtämässä taas Torpalla. Enkä ehtinyt vieläkään ihan kaikkea. Siispä raivaan kalenteriin pian taas jonkun sopivan rakosen, jolloin menen vielä kertaalleen jatkamaan.

_B1B9770blogi

Juuri nyt kaupungissa on vaan pölähtänyt iso määrä erilaisia työjuttuja tehtäväksi, tietenkin kaikki ihan samaan aikaan ja kaikissa ihan samat deadlinet. Siksi oleilen nyt enemmän aikaa kaupungissa kuin maalla – mutta ei haittaa, sillä olen oikeasti alkanut viihtyä myös täällä kaupunkikodissani.

Ja onhan täällä nyt tekeillä kaikenlaista kodinlaittoakin, mikä motivoi viihtymään. Ja työtkin on ihan kivoja :)

_B1B9791blogi

JA minulla on alkanut tulppaanikausi, niin kuin varmaan aika monella muullakin. Nekin on kivoja. (Tänään on ilmeisen kiva päivä tämän pääkopan sisällä)

Perjantai-illan kunniaksi aion nyt vielä paistaa pinaattilettuja. Verenluovutus on taas edessä, ja haluan tankata rautaa jotta hemoglobiiniarvot ovat ainakin sitten kunnossa.

Niin ja aion tänään myös maalata uuden sohvapöytäni. Josta lisää pian, kunhan saan urakan valmiiksi. Olen siitä jo nyt aika ylpeä, koska en tosiaankaan ole mikään mestari vasaran ja sahan kanssa. Ja niistä puutteistani huolimatta lopputulos on aika veikeä!

Nikkarointia keittiössä

_B1B0513blogi

Kun pääsin kaupunkikodissa vauhtiin koti kuntoon -projektissani, alkoikin tapahtua vähän joka rintamalla. Eilen keittiössä näytti tältä.

Vasara oli omasta takaa, mutta varsinaiset työkaluni ovat Torpassa. Lopulta lainaporan ja -sahan avulla pääsin vähän mylläämään kaikkea sitä omaisuutta mitä vuosien varrella on itselle ehtinyt kertyä (kuten erinäinen kasa vanhoja kuormalavoja).

_B1B0531blogi

Saha- ja poraurakoinnin sain valmiiksi päivässä, seuraava vaihe jää odottamaan ehkä sunnuntaille. Melkein jo itseäkin jännittää, mitä saan tällä kaikella aikaan: pelkkää sahanpurua ja puupalikoita, vai kenties jotain hyödyllisempääkin.

Anteeksi, naapurit. En ehkä ole se kerrostalon suosituin naapuriasukas. Mutta lopetin sahaamisen sentään jo illansuussa…

Kevään ensimmäinen väri

Sininen1

Olen nyt viettänyt kaupungissa useampia päiviä yhteen soittoon, ja missiona on vihdoin saada koti täällä ns. edustuskuntoon. Liian monia pieniä juttuja on jäänyt laittamatta, viimeistelemättä ja ”vähän harkintaan” tässä asunnossa viettämäni 3,5 vuoden aikana.

Projektiin kuuluu luonnollisesti poiketa myös pikkuisen sivuraiteille; kuten tyhjentää pakastin vanhoista ruokatarpeista, vaikka kukaan tuskin tulisi katsomaan onko pakastimeni edustava vai ei. (Onpa ainakin ollut hyvä syy tehdä mustikkapiirakkaa ja sekoitella smoothieita harva se päivä.)

Sininen3

Ihan hiljattain sain päätökseen pitkään keskeneräisenä roikkuneen ruokapöytäprojektin, eilen hioin kylppärissä kasan raakalautaa yhtä nikkarikokeilua varten, ripustin seinälle netistä tilaamani taidejulisteen ja tänään sain lyhennettyä kattovalaisimista liian pitkät, nippuun sidotut johdot.

Kevään ja kodinpuunausprojektin myötä kotiin on salavihkaa päässyt luikertelemaan myös väriä. Siis jotain muuta kuin valkoista, beigeä ja mustaa. En ole ihan varma miksi tai milloin näin on päässyt käymään, mutta onhan tuo nyt, ihan selkeästi. Väri. Vaalea denimsininen.

Sininen2

Sinistä on hyvin maltillisiä määriä, ihan pieni pisara siellä ja toinen tuolla. Mutta jostain syystä olen alkanut tykätä niistä pisaroista. Onko syytä huolestua?

Uusi vanha ruokapöytä

_B1B0354

Rustiikki ruokapöytä. Halusin sellaisen kaupunkikotiini, kun muutin uuteen asuntoon syksyllä 2012. Kului vuosi, kunnes sain sellaisen. Ainutlaatuisen ja uniikin.

Pöydän pinta on koottu vanhoista lapsuuskotini laiturilankuista. Ne olivat jo kirjaimellisesti lentämässä juhannuskokkoon, kun sain ajatuksen ja säästin parhaiten säilyneet lankut pöytää varten. Enää tarvittiin jalat – ja joku joka osaisi tehdä pöydän.

_B1B9504

Muutama kuukausi myöhemmin ystäväni matkasi bussilla Helsinkiin, toi kainalossaan sorvatut pöydänjalat ja sokkelin pöytää varten. Oli tupaantuliaispäiväni, ja kolme tuntia ennen juhlia pöytä oli valmis. Sehän olisi turhaa tehdä asiat ajoissa.

Mitä siitä, vaikka juomalasin paikkaa saa varovaisesti hakea jonkun tovin: pöytä kun on niin epätasainen, että astioiden kattaminen vaatii keskittymistä. Mutta on se silti ihana!

_B1B9488

Ja kun asiat voi tehdä hankalasti ja hitaasti, niin tämäkin pöytä sai odottaa keskeneräisenä vielä 2,5 vuotta. Tällä viikolla asiat vihdoin loksahtivat paikoilleen, kun sain ostettua puuvahaa ja päätin viimein maalata (pintakäsitellä) jalat kuluneen harmaaksi.

Ainoa vaan, että ostamani Osmo Color Poppeli-puuvaha oli ihan väärän väristä. Seuraavana päivänä marssin samaan rautakauppaan (ihan huippua että Forumissakin on nykyään rautakauppa, siellä ehtii käydä ohikulkumatkalla keskustassa) ja ostin pienemmän purkin väriä Antiikkitammi. Niistä lusikoin kertakäyttölusikalla raejuustopurkkiin sopivan ruskeanharmaan sävyn (joskus kuulin termin armaninruskea, se on aika osuva), sekoitin keittiöstä löytyneellä sushisyömäpuikolla tasaiseksi ja hankasin värin pöydänjalkoihin vanhalla nilkkasukalla.

_B1B9525

Sukkaan päädyin siksi, että vaahtomuovisiveltimellä väriä tuli liikaa ja liian peittävästi, ja kaipasin sellaista ihan ohutta ja kuultavaa väriä. Sukan alla oli kertakäyttöinen hiusväripurkin mukana tullut muovikäsine, jotta en saanut tuossa touhussa jotain kemikaalimyrkytystä käsiini :)

Varin muutos

Ja kun vielä voi vähän säätää, niin sävy näytti edelleen liian tasaiselta. Liian uudelta. Siispä pala (150, vähän liian karheaa mutta kun muutakaan ei nyt kaapista löytynyt) hiomapaperia ja pikainen jalkojen hiominen sillä.

Luulen, että pöytä on vihdoin valmis. Aika pitkään sitä tehtiinkin. :)

_B1B0347

Uuni-ihminen

_B1B6487

Minun keittiössäni täytyy olla toimiva, tehokas uuni. En viihtyisi asunnossa, jos sen keittiössä olisi vain liesi ja mikro. Sama pätee torpassa, jossa teen ison osan ruoasta juurikin (sähkö)uunissa.

_B1B6497

On uuni-ihmisiä, ja on piirakkaihmisiä. Minä olen niitä molempia. Loppiaisena torpan uunissa valmistui sekalainen kinkku-kasvis-juurespiirakka, jossa oli vähän kaikkea mitä jääkaapissa sattui olemaan. Ja hyvääkin siitä tuli.

Viimeisen palan pakkasin matkalaukkuun, kun piti lähteä välillä käymään kaupungissa. Illalla söin piiraan, ihmettelin kaupunkikodin helppoutta (suihkusta tulee kuumaa vettä yms), ja aamuyöllä heräsin siihen että luulin yhä olevani mökillä. Ilmeisesti kolme viikkoa maalla tekee tehtävänsä, ja Helsingissä sitä tuntee olevansa lähestulkoon hotellilomalla. Johon on pakannut piirakkaa ja muita mökkieväitä mukaan.

Ennen joulua…

_B1B9709webi

Minun jouluni alkoi tänä vuonna jo lokakuun alussa. Tein silloin kaupunkikodissani joululehteä, joka ilmestyi kauppoihin marraskuun alussa. Tältä näyttikin makuuhuoneeni lokakuussa, kun tarvitsin vähän inspiraatiota päästäkseni joulun tunnelmaan…

Samaa kikkaa olen joskus hyödyntänyt myös työhuoneen sisustamisessa: kun ei voinut kummemmin stailata ja somistaa, teippasin seinän täyteen kauniita kuvia lehdistä. Hyvin toimi :)