Pääsiäiskeksit

_B1B9981web

Olen viime päivinä sattumalta lukenut useampia tekstejä oman itsensä löytämisestä ja intohimojen seuraamisesta. Luulen, että minä olen nyt löytänyt yhden oman juttuni. Tai onhan se ollut minussa jo pienestä asti, mutta vuosien saatossa ominaisuus on hautautunut monen muun asian alle ja nyt taas pulpahtanut pintaan kuin ongenkoho.

Siihen liittyvät myös itse kehittelemäni pääsiäiskeksit.

_B1B9974web

En ihan ole vielä muodostanut nimeä tälle intohimolleni, mutta se on jotakuinkin tätä: saatan pallotella pitkän aikaa jotakin epämääräistä ideaa askarteluun, piirtämiseen, käsityöhön, kakun koristeluun tai johonkin muuhun pieneen ja joskus aika pikkutarkkaan näpertelyyn. Ja kun alan tehdä, uppoudun puuhaan tuntikausiksi ja oi että miten nautin kun näen miten tulosta alkaa lopulta syntyä.

Näin kävi myös noiden pikkuleipien kanssa: kun pääsin tuskallisesta leipomisvaiheesta (omanlainen taikinareseptini ei ollut ihan se helpoiten käsiteltävä tapaus), koristeluvaihe meinasi viedä tyystin mukanaan.

Prototyypeiksi näistä tuli lopulta ihan kivoja, joskin tiedän että seuraava yritelmä tulisi olemaan vielä hienompi, vielä yksityiskohtaisempi ja koristeellisempi. Sama juttu kävi joulun aikaan kun tein piparkakkutaloa – silloinkin talon koristeleminen kadotti ajantajun. Ja se toinen piparitalo jonka tein, se vasta olikin hieno.

Muun muassa sen oman intohimon löytämisestä ja monesta muustakin asiasta puhuimme pääsiäisenä Anna-Marian kanssa.

Juuri nyt en oikein osaa jäsennellä ajatuksiani kirjaimiksi ja sanoiksi paremmin, mutta tämä pääsiäinen, Anna-Maria ja moni muu elämääni viime aikoina ilmestynyt hyvä ja viisas ihminen, pääsiäiskeksit, kevät, omat avartuneet ajatusmaailmat ja ahaa-elämykset, kiitollisuuden kokeminen, omien vahvuuksien kirkastaminen, itsensä ja toisten hyväksyminen, tässä hetkessä eläminen: ehdottomasti jatkoon.

_B1B9975web

 

Torpassa ja kaupungissa

_B1B9777blogi

Koska en edellisellä kerralla saanut kaikkia (tämänkertaisia) joulukuvia valmiiksi, kävin tiistaina pyörähtämässä taas Torpalla. Enkä ehtinyt vieläkään ihan kaikkea. Siispä raivaan kalenteriin pian taas jonkun sopivan rakosen, jolloin menen vielä kertaalleen jatkamaan.

_B1B9770blogi

Juuri nyt kaupungissa on vaan pölähtänyt iso määrä erilaisia työjuttuja tehtäväksi, tietenkin kaikki ihan samaan aikaan ja kaikissa ihan samat deadlinet. Siksi oleilen nyt enemmän aikaa kaupungissa kuin maalla – mutta ei haittaa, sillä olen oikeasti alkanut viihtyä myös täällä kaupunkikodissani.

Ja onhan täällä nyt tekeillä kaikenlaista kodinlaittoakin, mikä motivoi viihtymään. Ja työtkin on ihan kivoja :)

_B1B9791blogi

JA minulla on alkanut tulppaanikausi, niin kuin varmaan aika monella muullakin. Nekin on kivoja. (Tänään on ilmeisen kiva päivä tämän pääkopan sisällä)

Perjantai-illan kunniaksi aion nyt vielä paistaa pinaattilettuja. Verenluovutus on taas edessä, ja haluan tankata rautaa jotta hemoglobiiniarvot ovat ainakin sitten kunnossa.

Niin ja aion tänään myös maalata uuden sohvapöytäni. Josta lisää pian, kunhan saan urakan valmiiksi. Olen siitä jo nyt aika ylpeä, koska en tosiaankaan ole mikään mestari vasaran ja sahan kanssa. Ja niistä puutteistani huolimatta lopputulos on aika veikeä!

Nikkarointia keittiössä

_B1B0513blogi

Kun pääsin kaupunkikodissa vauhtiin koti kuntoon -projektissani, alkoikin tapahtua vähän joka rintamalla. Eilen keittiössä näytti tältä.

Vasara oli omasta takaa, mutta varsinaiset työkaluni ovat Torpassa. Lopulta lainaporan ja -sahan avulla pääsin vähän mylläämään kaikkea sitä omaisuutta mitä vuosien varrella on itselle ehtinyt kertyä (kuten erinäinen kasa vanhoja kuormalavoja).

_B1B0531blogi

Saha- ja poraurakoinnin sain valmiiksi päivässä, seuraava vaihe jää odottamaan ehkä sunnuntaille. Melkein jo itseäkin jännittää, mitä saan tällä kaikella aikaan: pelkkää sahanpurua ja puupalikoita, vai kenties jotain hyödyllisempääkin.

Anteeksi, naapurit. En ehkä ole se kerrostalon suosituin naapuriasukas. Mutta lopetin sahaamisen sentään jo illansuussa…

Uusi vanha ruokapöytä

_B1B0354

Rustiikki ruokapöytä. Halusin sellaisen kaupunkikotiini, kun muutin uuteen asuntoon syksyllä 2012. Kului vuosi, kunnes sain sellaisen. Ainutlaatuisen ja uniikin.

Pöydän pinta on koottu vanhoista lapsuuskotini laiturilankuista. Ne olivat jo kirjaimellisesti lentämässä juhannuskokkoon, kun sain ajatuksen ja säästin parhaiten säilyneet lankut pöytää varten. Enää tarvittiin jalat – ja joku joka osaisi tehdä pöydän.

_B1B9504

Muutama kuukausi myöhemmin ystäväni matkasi bussilla Helsinkiin, toi kainalossaan sorvatut pöydänjalat ja sokkelin pöytää varten. Oli tupaantuliaispäiväni, ja kolme tuntia ennen juhlia pöytä oli valmis. Sehän olisi turhaa tehdä asiat ajoissa.

Mitä siitä, vaikka juomalasin paikkaa saa varovaisesti hakea jonkun tovin: pöytä kun on niin epätasainen, että astioiden kattaminen vaatii keskittymistä. Mutta on se silti ihana!

_B1B9488

Ja kun asiat voi tehdä hankalasti ja hitaasti, niin tämäkin pöytä sai odottaa keskeneräisenä vielä 2,5 vuotta. Tällä viikolla asiat vihdoin loksahtivat paikoilleen, kun sain ostettua puuvahaa ja päätin viimein maalata (pintakäsitellä) jalat kuluneen harmaaksi.

Ainoa vaan, että ostamani Osmo Color Poppeli-puuvaha oli ihan väärän väristä. Seuraavana päivänä marssin samaan rautakauppaan (ihan huippua että Forumissakin on nykyään rautakauppa, siellä ehtii käydä ohikulkumatkalla keskustassa) ja ostin pienemmän purkin väriä Antiikkitammi. Niistä lusikoin kertakäyttölusikalla raejuustopurkkiin sopivan ruskeanharmaan sävyn (joskus kuulin termin armaninruskea, se on aika osuva), sekoitin keittiöstä löytyneellä sushisyömäpuikolla tasaiseksi ja hankasin värin pöydänjalkoihin vanhalla nilkkasukalla.

_B1B9525

Sukkaan päädyin siksi, että vaahtomuovisiveltimellä väriä tuli liikaa ja liian peittävästi, ja kaipasin sellaista ihan ohutta ja kuultavaa väriä. Sukan alla oli kertakäyttöinen hiusväripurkin mukana tullut muovikäsine, jotta en saanut tuossa touhussa jotain kemikaalimyrkytystä käsiini :)

Varin muutos

Ja kun vielä voi vähän säätää, niin sävy näytti edelleen liian tasaiselta. Liian uudelta. Siispä pala (150, vähän liian karheaa mutta kun muutakaan ei nyt kaapista löytynyt) hiomapaperia ja pikainen jalkojen hiominen sillä.

Luulen, että pöytä on vihdoin valmis. Aika pitkään sitä tehtiinkin. :)

_B1B0347

Jäätynyt saippuakupla

_B1B6598

Kokeilin puhaltaa saippuakuplia pakkasella jo pari talvea sitten, kun talvikuplista tuli jonkin sortin hitti valokuvaajien keskuudessa. Nyt sain hommattua paremmat valmistusaineet, ja kokeilin touhua uudella tarmolla.

Ehkä -30 asteen pakkasaamu ei ollut paras mahdollinen hetki testailla miten saippuakuplat jäätyvät, mutta ainakin sää oli kirkas ja minulla riittävästi villaa yllä. Niiden ansiosta aamun valokuvailut pihalla olivat ihan piristävä ja raikas elämys…

Näissä kuplissa oli vettä, fairya ja glyserolia. Puhallusputkena toimi mehupilli. Ja jäätyminen kesti p i t k ä ä n. Olipahan aikaa ihmetellä ja kokeilla eri kuvakulmia.

Olin kuitenkin toivonut vähän toisenlaisia kuurankukkia kuplan pintaan, ja mietin tulisiko niitä eri pakkaslukemilla tai kenties aineksien eri mittasuhteilla. Niinpä kokeilin iltapäivällä uudestaan, vähän toisenlaisella saippuakoostumuksella. Jolloin kupla jäätyikin sitten nopeammin kuin kamera ennätti tarkentaa. Ja lopulta koko saippualiuos jäätyi purkkiin, eikä lämmin puhaltelu enää saanut liuosta notkistumaan kupliksi.

Lisäksi kuviot olivat taas ihan erilaisia, eivätkä välttämättä hyvään suuntaan. Itselle uusien kuplien kuuratäplät toivat mieleen homepilkut pilaantuneen ruoan pinnalla. Ei siis sitä reseptiä uudelleen!

Vaan ei haittaa, ihan hienoja tuli saippuakuplista näinkin. Into ei vielä edes lopahtanut tähän touhuun (juuri sopivaa näpertelyä minun makuuni), joten jos viikonloppuna ehdin, testaan vielä vähän eri olosuhteita ja reseptejä.

DIY Seinävalaisin

_MG_4081

Varsinaisesti tekeminen tässä valaisimessa oli aika vähäistä. Mutta ainakin oli pitkissä kantimissa ennen kuin lamppu oli valmis ja kiinni seinässä… En edes muista, milloin olin ostanut tuon valaisimen haitarirungon. Ehkä Mokosta, ehkä joskus vuosia, vuosia sitten.

_MG_5296

Varjostin on sekin ikivanha, Ikean pöytälampusta ylijäänyt rottinkinen. Johto katkaisimineen on Clas Ohlsonilta, ja maalin sain joskus testiin Sugar Helsinki -pr-toimistosta.

Itse asiassa kaikki tarvikkeet ovat roikkuneet to do -varastoissani niin kauan että en enää varmaksi muista, milloin ne ovat minulle edes päätyneet. Mutta niinpä tästäkin lopulta tuli valmista.

_MG_2535

Siis maalia varjostimen pintaan (ja sisäpuolelle myös, jotta valo on puhtaan väristä), johto ruuvarin avulla kiinni valaisimen taustalevyssä olevaan sokeripalaan ja valaisin vierashuoneen seinään. Voilaa!

Vinoon se tietysti meni, niin kuin minulla aina. Mutta se ei onneksi kovin paljon näy, kun haitarikin on usein vähän vinossa…

DIY Joulukranssi

kranssi_1

Eihän haittaa, jos yhä fiilistelen jouluasioita? Tai aloitan jo nyt, kerrankin hyvissä ajoin?

Törmäsin sattumalta läppärin uumenissa vanhoihin valokuviin, joita aloin selailla. Ja sieltä löytyi muun muassa nippu kuvia ovikranssi-tuunauksista, joita olen tehnyt Ellit-sivustolle viisi vuotta takaperin.

kranssi_3

Juttu näkyy olevan Annan nettisivuilla edelleen nähtävänä, täällä. Mikä on aika pelottavaa – olen vuosien varrella tehnyt nettijulkaisuihin todella paljon itse kuvittamiani juttuja, ja siellähän ne ovat internetsin syövereissä varmaan ikuisesti.

Kaikista valokuvista en todellakaan ole nykyisin ylpeä, mutta minkäs teet. Siellä ovat ja pysyvät. :)

kranssi_4

Mutta nämä kranssikuvat ovat minulle itselleni yhä mieluisia. Ei ehkä kuvien teknisen laadun vuoksi, mutta siksi että kranssien tyyli on aika kiva.

Ja diy-ohje on kepeä, raikas ja riittävän helppo, jotta oikeastaan kuka tahansa osaisi sellaisen tehdä. Oman, kotoa löytyvän askarteluarsenaalin puitteissa, mikä on minulle yleensä yksi kriteeri kun suunnittelen jonkun tuunausjutun tekoa.

Ja joulu… sehän on aina minulle mieluinen aihe. Ehkä tosiaan aloitan ensi joulun diy-valmistelut jo nyt.

Kranssi1

Heikkouteni: kynttilälyhdyt

_B1B4561blogi

Juuri kun ystäväni kirjoitteli omasta heikkoudestaan (kauniit alusvaatteet), minä olin kirjoittamassa  blogiin omasta heikosta paikastani. Kynttilälyhdyt. Ja kynttilänjalat. Niin ja valkoiset kynttilät.

En tarvitsisi kynttilänjalkoja kuin muutaman, sillä käytän kuitenkin aina samoja. Ja käytän torpassa hyvin usein ilmalämpöpumppua, jonka ilmavirta tekee varsinkin keittiön/ruokailutilan alueella ”avokynttilöiden” polttamisen haastavaksi.

Mutta minkäs teet, kun kaunis rustiikki lyhty nököttää kaupan ale-hyllyssä… Niin kävi viimeksi tänään, kun ostin Sokokselta kaupunkikotiin uuden klassikkomallisen kynttilänjalan. Oli alennuksessa, -70%.

_B1B4612blogi

Ja ihan kuin kaupasta ostetut eivät riittäisi, näpertelen niitä vielä itse lisää. Säästän kaikki lasipurkit kukkamaljakoiksi ja lyhdyiksi.

Näitä pieniä lasilyhtyjä tuunailin viimeksi paikallislehden juttua varten. Onhan ne aika söpöjä, ja tunnelmallisia. Ja tuli taas käyttöä spraymaalatuille kävyille, joita on aika iso kasa varastossa.

Vuoden 2015 lempiruoka

Spagetti1

Niin se sitten meni, vuosi 2015. On ollut aikamoista vuoristorataa monessa asiassa, mutta paljon on joukossa myös hyvää. Kuten se, että olen taas löytänyt iloa askartelusta ja ruoanlaitosta.

Yksi iso mullistus keittiössäni olivat kanttarellit, joita sattumalta opin etsimään itse metsästä ja päätin alkaa niistä tykkäämään sitten saman tien. Odotan jo ensi kesää ja toivon hyvää kanttarellisatoa.

Mutta tässä luultavasti tämän vuoden suurin lempparini, Hanna Gullichsenin kuuluisa sitruunapasta.

Spagetti2

Miksi? Koska se on lupausten mukaisesti helppo, nopea ja aineksiltaan selkeä, ja lisäksi maistuukin tosi hyvältä. Minun sitruunapastani sisältää aika usein katkarapuja ja pinjansiemeniä, tässä annoksessa mukana on myös pinaattia koska sitä sattui olemaan jääkaapissa.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Ensi vuodelle 2016 siis toivon paljon hyvää ruokaa ja vielä parempaa mieltä, itselle ja kaikille muillekin!

Laiska sadepäivä

12_7_2011_4

Aamuinen rankkasade ja ukkonen eivät haitanneet yhtään. Jäin tyytyväisenä sänkyyn – tietokoneen ja neulatyynyn kanssa.

12_7_2011_1

Pari sohvatyynyä olivat jääneet viimeistelemättä, ja sain ne nyt ommeltua valmiiksi.

12_7_2011_2

Toinen on nostalgista patjaraitakangasta, toiseen olen itse tehnyt työlään kirjontakoristuksen koodeineen. Joskus on ollut aikaa sellaiseenkin näpertelyyn…

12_7_2011_3

Ja se tietokone, sitä tässä kuviossa tarvittiin lähinnä facebookin ja farmvillen päivityksiin.