Tyttöjen ilta, tyttöjen juhannus

_B1B0177

Torpan juhannusta vietettiin For Girls Only -teemalla. Keskikesän juhlaa viettivät kanssani Anna-Maria (miten kivaa että olit luonani Torpalla!), neljä kanarouvaa sekä kolme lammasneitoa – ja juhannuspäivän iltana seuraan liittyi vielä neljäskin pikkuinen karitsatyttö.

_B1B0124

Toinen juhlapäiviemme kantava teema oli joutilaisuus. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä vietin pari päivää täysin laiskana, tekemättä juuri mitään. Tosin laiskottelu herätti minussa erikoisen piirteen: hääräsin keittiössä epänormaalin aktiivisesti. Mutta kyllä me sitten herkuteltiinkin, ja taisimme syödä melkein kaiken mitä keittiössä valmistui. Muun ajan lähinnä loikoilimme terassilla, pohdimme elämän peruskysymyksiä, valvoimme aamunsarastukseen ja nukuimme pitkälle aamupäivään.

_B1B0113

Kokkoa ei jaksettu, niinpä hilasin terassin viereen vanhan peltisaavin joka toimi jonkinlaisena sisustuskokkona aattoillassamme. Sen äärellä saatiin myös paahtaa vaahtokarkkeja. Niin toimetonta, niin suloista. Lämpimässä kesäyössä, jossa ei tule lainkaan pimeä.

_B1B0194

Kiitos juhannus! Tänä vuonna olit minulle erityisen hyvä.

 

Miltä kesä tuoksuu?

_B1B0067

Yllättäen sadepäivien jälkeen tulikin helle. Täysi kesä tulvi Torpan tiluksille, ja toi mukanaan ihania tuoksuja joita en tiedä kaivanneensa – ennen kuin huomaa hengittävänsä tuttuja muistoja.

_B1B0501

Aitan pärekaton korjaaminen alkoi tänään aamulla. Vaikka minulla ei ollut mitään osuutta remontin tekemisen kanssa (paitsi lasku sitten myöhemmin), en malttanut lähteä pois työmaalta. Tuoreet, vielä kosteat mäntypäreet tuoksuivat huumaavasti lapsuudelle, ikuiselle remontin keskellä asumiselle, vasta sahatulle puulle, kesälle, uudelle talolle. Mikä parasta, se sama tuoksu leijailee Torpan pihamaalla vielä pitkään, kunnes uusi pärekatto alkaa kuivua.

_B1B9996

Kepeä tuulenvire toi pihaan myös toisen kauniin tuoksun: kuivan mustikkametsän. Havunneulaset, mustikanvarvut, kesäauringon lämmittämän mättäikön. Ihana tuoksu. Sellaiselta täällä tuoksuu kuumina kesäpäivinä, ja sellaiselta tuoksuu mustikkametsässä ennen kuin sade kastelee luonnon ja muuttaa tuoksuja taas uudenlaiseksi.

Kolmas tuoksuelämys oli yllätys, mutta niin tuoksumuistot yleensä tulevatkin. Yllättäen. Istuin isäni vanhaan autoon auringonpaisteisella pihalla. Lämpö oli nostattanut auton istuinpäällisistä ihan samanlaisen tuoksun kuin kummitätini kuplavolkkarissa 1980-luvun alussa. Samanlainen aurinko ja kesä, samanlainen tuoksu autossa. Sekin oli hyvä tuoksu, muistorikas ja lempeä.

Työpiste terassilla

Tyopiste 2

Vietin pari päivää Helsingissä työreissulla. Nyt ei juuri harmittanut tulla takaisin Torppaan, koska linnut ja niityn tuoksu ja ilta-aurinko, kanojen viimeiset iltakujerrukset… ja ihana, viime kesänä tehty pikkuinen terassi, josta tykkään valtavan paljon.

_B1B7842

Nyt iltakymmeneltä voi vielä jatkaa töitä tässä kesän parhaalla työpisteellä ja vähän päivittää blogia siinä samalla. Autuas olo on myös siitä, että viime kesänä sain vihdoin sähköpistokkeet ulos ja läppärin vanhuudenheikkoon akkuun saa lisää virtaa keskeytyksettä.

_B1B7824

_B1B7818

 

 

Kesä ’16 alkaa!

_B1B6470

Pääsin perille. Kesä maalla on alkanut. JEE!!

_B1B6494

En ole täällä lomalla, vaan käytännössä asun nyt toisessa kodissani jossa jatkan töitä samaan tapaan kuin kaupungissakin. Tänään, kevätjuhlapäivän kunniaksi, kävin kuvaamassa yhden tuoreen ylioppilaan.

Kävin myös ostamassa kesän ensimmäiset grillimakkarat – niitä jo aiemmin keväällä syötyjä ei lasketa koska silloin ei ollut vielä kesä.

_B1B6495

Kahvittelin kirkonkylän Aatto ja Elli -kahvilassa, tapasin siskoni ja pari muuta hyvää ihmistä. Löysin pellosta hevosenkengän, ja päätin että se tuo minulle onnea.

Siirtelin huonekaluja Torpassa ja mietin kalustuksen toiminnallisuutta. Kävin saunassa. Kuvasin pihamaalla pari videota uunituoreelle Snapchat-tililleni (torpantytto) ja yritin opetella käyttämään Snäppiä.

Tästä voi tulla ihan kiva kesä. :)

_B1B6451

Kesä aitan kongilla

_MG_0060web

Tuleva mökkisesonki ja muutto maalle kesäksi alkaa pyöriä ajatuksissa päivittäin. Eikä haaveilua ainakaan vähennä se, että läppärin äärellä huomaan hakeutuvani yhä useammin  katselemaan kesäkauden valokuvia.

Koska torppa tiluksineen on keskellä vanhaa maalaismiljöötä ja 30-luvulla rakennettu pientila, siellä ei ole eikä sinne sovi mikään moderni kesäkeittiö. Toistaiseksi grilli on saanut olla aitan kongilla, ja kongin toisella laidalla ruokailupiste.

PicMonkey Collage

Istuimen virkaa toimittavat vanhat räsymatot. Ei liian hienot, ettei harmita jos ja kun jotain sattuu. Viime kesänä jätin kauniin, sinikirjavan maton viikoksi aitan kongille. Sinä aikana hiiri tai joku muu humoristi oli tehnyt reiän tismalleen keskelle mattoa.

Nurmikolle raahaan vielä pari vanhaa hetekaa auringonottoa varten. Niidenkin päälle riittää räsymatto pehmikkeeksi. Käytännössä en ehdi loikoilla auringossa juuri koskaan, mutta ajatuksena se on kiva. Lapsivieraita hetekat ilahduttavat enemmän trampoliinina.

IMG_5297

Mutta olen näköjään joskus ehtinyt jopa laiskotella täällä. Sekalaisista valokuvista päätellen olen ainakin lukenut aitan kongilla kirjaa, syönyt karkkia ja nauttinut aamiaista villasukat jalassa… Äh, tulispa jo kesä!

 

Lekalle töitä

Torppa lekaKäsitykseni puolipäivälomasta ei meinaa sitä, että loikoilen bikinit päällä nurmikolla ja nautin jääpaloilla viilennettyä sangriaa. Sellaiseen ei olisi aikaakaan, kun on niin monta mielenkiintoista ”ihan pikku hommaa” tehtävänä.

Kuten nyt tällä viikolla lammasaidan fiksaaminen kesäkuntoon.

Torppa leka 2Aluksi piti vain nostella noin 20 metriä kaatunutta/talvella tukkirekan tieltä kaadettua aitaa takaisin pystyyn, ja avot.

Käytännössä olen huhkinut jo kaksi päivää pellolla: ensin auringossa ja hikisenä, toisena päivänä hyttysten keskellä ja sen jälkeen kaatosateessa. Vähän vaan korjasin aitaa sieltä ja täältä, siirtelin ihan pikkuisen tuosta kulmasta, ja ehkä vihdoin käytän myös sen ylimääräiset aidanpätkän tuonne takalaitaan… Välissä sain jo rautakangelta napakan iskun takaraivoon, ja eilen taisin kumauttaa itseäni lekalla selkään (ei mennä tarkemmin siihen, miten onnistuin)

Kenties jo kolmas päivä toden sanoo, ja saan koko aidan valmiiksi. Sitten voisivat kesävieraat taas saapua syömään.

Bää.

Osa-aikaloman paikka

_MG_6697

Toukokuu meni jotenkin sumussa ja kiireessä, mutta kesäkuu se vasta menikin ohi niin että perävalot vaan näkyvät mökkitiellä. Olen tehnyt koko kesäkuun ajan niin hullun paljon töitä, että kylmä sää ja vesisade eivät ole oikeastaan haitanneet yhtään. Eipähän ole ollut niin suuri harmi siitä, että en ehdi olla ulkona.

Tai leikata. sitä. nurmikkoa. vieläkään.

Heinäkuulle ajattelin varata sitten oikeasti vapaata. Saa nähdä miten se onnistuu, sillä valokuvia on aika pino käsiteltäväksi, ja pari lehtikirjoitustakin taitaa odottaa vuoroaan. Mutta jos nyt edes puolipäivälomailua. Ja mansikoita ja jäätelöä.

Tämä kesä on muutenkin vähän outo, sillä juhannus oli ikään kuin etuajassa. Samoin Joutsan Joutopäivät ovat heti kun heinäkuu alkaa, ei se megatapahtuma ennen näin aikaisin ollut (vai oliko?) Mutta koska Joutopäivät ovat jo nyt, aion juhlistaa kesää menemällä ainakin huoltoaseman iltakonserttiin kuuntelemaan comebackin tekevää Maija Vilkkumaata. Ja jos oikein lähden hulluttelemaan niin saatan juoda samalla yhden alkoholittoman oluen. Kyllä, elämäni on nykyisin aika villiä!

Tyttöjen juttuja!

ruohonleikkuri
Olen ollut kaksi viikkoa mökillä. Siinä ajassa olen ehtinyt jo oppia käynnistämään auton akkukaapeleilla, peruuttamaan peräkärryn kanssa ja vaihtamaan ruohonleikkuriin sytytystulpan!

Melkein voisi sanoa että Siperia opettaa, mutta kuulemma nämä kaikki on ihan perusjuttuja mitkä kaikkien tulee muutenkin osata. No, minä opin nämä taidot vasta nyt, 35-vuotiaana.

Seuraava haaste onkin oppia ajamaan vanhalla Valmetilla. Traktori itsessään on kuulemma helppo juttu sekin, mutta tähän traktoripakettiin sisältyy myös vanha nosturi ja vielä vanhempi ja raskas peräkärry. Kunhan sitä komboa opin edes siirtämään eteenpäin, taputan itseäni olalle silleen hieman miehekkäästi.

Rauhalliset juhannukset

_MG_1370blogi2

Olen viettänyt ehkä neljä juhannusaattoa jossain muualla kuin vanhempieni kanssa, siis ikinä. Se tarkoittaa yli kolmeakymmentä juhannusta perheen parissa, en siis ole ollut järin kekseliäs juhannuksenjuhlija. Juhannus- ja jouluaatto ovatkin vuodenkierrossa ainoita sellaisia hetkiä, jolloin olemme kaikki koolla. Paitsi sisko on nykyisin yleensä oman perheensä kanssa toisaalla, mutta kuitenkin. Vähän niin kuin hengessä mukana.

Ohjelmassa oli tälläkin kertaa villisti makkaransyöntiä, rantasaunalla tunnelmointia, saunomista ja edellistalven kaislojen ja oksien polttamista juhannuskokossa. Minulle tämä kaikki tarkoitti myös pientä breikkiä työnteossa, sillä olen puurtanut melkein yötä päivää yhden ison työprojektin parissa (minkä luulin taas optimistisesti valmistuvan paljon vähemmällä työllä ja vaivalla, ja olin taas väärässä).

Työrästien vuoksi olen myös joutunut lykkäämään kaikkea mökkitouhua tuonnemmaksi: matkatavarat ovat yhä purkamatta, nurmikko yhä leikkaamatta ja keittiö on jotenkin räjähtänyt. Mutta ehkä ensi viikolla, silloin sitten. Tai seuraavalla. Tai heinäkuussa. Onhan tätä kesää.