Miten onnistui omavaraisuus 2019?

Sienet emalimukissa

Satokausi 2019 – miten meni torpalla? Nyt kun mietin kulunutta kesää, voin sanoa vilpittömästi että täällä on tapahtunut hurjan paljon kaikkea. Viljelyksen osalta ei ehkä niinkään, mutta ehkä muu aktiivisuus sitäkin kompensoi.

Omavaraisuutta keväällä olivat villiyrtit (eli tuttavallisemmin rikkaruohot pihasta) ja vapun tienoilla hauet omasta katiskasta. Sitten omavaraisuuspuolella siirryttiin enemmänkin toiselle linjalle: polttopuuvaraston kasvattamiseen, lisäeristyksen tekemiseen, uunien säntilliseen lämmitykseen, nurkkien tiivistämiseen, salaojan kaivamiseen. Asumismukavuuden parantamiseen talven varalle. Olosuhteiden kohentamiseen ylipäätään niin, että ensi vuonna voisi huolettomammin keskittyä vaikka sitten siihen viljelyyn, marjastukseen ja säilöntään.

Kesän hyötyviljely käsitti lopulta vain muutaman kesäkurpitsan kasvatuslavalla. En tiedä mitä niiden kanssa meni pieleen, mutta niistä saatiin yksi (!!) iso kurpitsa syötäväksi. Syksyn viime hetkillä oltiin saamassa sentään kolme lisää, mutta viimeisenä yönä ennen pakkasia joku metsän eläin kävi ne nyysimässä. Kaikki kolme.

Viime syksynä istuttamani perennat kärsivät hieman kuivuudesta ja lannoituksen puutteesta. Äidin vanhasta kukkapenkistä siirtämäni pionipistokkaat selvisivät nipin napin hengissä juolavehnän seassa, kunnes ne epähuomiossa ajettiin matalaksi siimaleikkurilla. Mitä luulette, mahtavatko nuo perinnepionit enää ensi keväänä nousta maasta ollenkaan..?

Metsän antimetkin jäivät varsin pienelleen. Mustikkaa keräsin koko kesänä muutaman kourallisen, niin että niistä sai paistettua yhden piirakan. Vadelmat ja metsämansikat jäivät metsään, mansikkaa sentään ostettiin torilta pakastukseen. Kantarelleja löysin pari kourallista, myöhemmin puolikkaan lampaankäävän ja nyt marraskuun alussa pari isoa kulhollista suppilovahveroa. Nekin paistetaan tuoreeltaan ruoaksi, silleen tykkään sienistä enemmän kuin säilöttynä.

Mansikkahilloa ehdin keittää, nekin niistä torilta ostetuista, ja Lapin minilomalla ehdin kerätä puolukkaa ja variksenmarjaa puoli kiloa niin, että sain niistä pari pikku purkkia hilloa talven herkutteluun.

Pyhäinpäivänä sentään laitettiin viime hetkillä maahan pari riviä porkkanaa syyskylvönä. En ole aiemmin moista kokeillut, saapa nähdä mitä keväällä maasta nousee vai nouseeko.

Kesän aikana todellakin keskityttiin muihin asioihin kuin viljelyyn ja ruokavarastoihin. Onneksi ruokaa saa kaupasta, niin ei näännytä nälkään..!
Sen sijaan on viikko ja kuukausi toisensa jälkeen siivottu, raivattu, tyhjennetty varastojen romukasoja, huollettu taloa ja sen eristyksiä. Kaikessa taustalla ajatus, että talven jälkeen olisi edellytykset kunnossa palata taas marjastuksen, sienestyksen ja villiyrttien pariin. Aloitella laajemmin hyötykasvien viljelyä. Rakentaa kasvihuone. Kunnostaa maakellari. Tehdä kaikkea sitä, mitä tänä kesänä ei ehditty. Ensi kesää siis odotellessa… Mutta huojentavaa silti, että sitä ennen voi hiljentää vauhtia ja ja viettää talvea rauhassa.

Omavaraisuus blogeissa -teema jatkuu…
Olen ollut mukana omavaraisuus-blogipostausten sarjassa, tosin kesäkiireet veivät mennessään ja muut kirjoittivat kesän kuulumisia siinä missä minä touhusin muita asioita. Mukana oli kuitenkin iso liuta kiinnostavia, innostavia ja minua rutkasti valistuneempia omavaraistelijoita. (Muissa somekanavissa aiheesta löytyy hakusanalla #suuntanaomavaraisuus)

Tässä linkit luettavaksi marraskuun päätös-postaussarjaan:

Tsajut
Jovelan talopäiväkirja
Harmaa torppa
Puutarha hetki
Sarin puutarhat
Palokankaan pientila
Metsäläisten elämää
Sorakukka
Rakkautta ja maanantimia
Caramellia
Kohti laadukkaampaa elämää
Korkeala
Riippumattomammaksi
Vehkosuo
Pienenpieni farmi
Laura eli Javis