Haluaisin joskus taas omia kanoja torpalle. Ja mehiläisiä. Ja kasvihuoneen. Ja sitten viljelisin ja kasvattaisin kaikenlaista hyötykasvia ja syksyn tullen sadonkorjuu täyttäisi maakellarin ja pakastimet.
Tosielämässä viime kesänä kävi niin, että istutin muoviämpäriin neljä kaupasta ostettua perunaa, muistin kastella niitä vähän huonosti ja multakin oli pääosin köyhää höttöä. Voitte arvata millaisen sadonkorjuujuhlan sain viettää kesän päätyttyä (kuva alla…)
Mutta aina on uusi vuosi, ja uusi mahdollisuus olla omavaraisempi kuin aiemmin! Eikä sentään kaikki ole ihan noin surkeasti mennyt – olen todella intona villiyrtteihin, ja keräilykausi torpan tiluksilla alkaakin välittömästi silloin kun maahan alkaa nousta mitä tahansa vihreää. Vuohenputki niistä ehkä suurin suosikkini, ja ehtymätön satotuote koko kesän.
Viime kesänä tein myös tuttavuutta villiyrtti-linjalla torpan kukkiviin kasveihin: syreenimehu ja horsmankukkamehu onnistuivat yli odotusten, ja metsän reunalla kasvavaa mesiangervoakin sain kerättyä pari kukintoa (tänä vuonna aion olla ajoissa) varovaista rohdoskokeilua varten.
Metsämarjat (mustikka, metsämansikka, puolukka) ovat joka vuosi keräyslistalla, ja ensi syksylle haaveksin karpalonmetsästysretkestä. Sienissä olen löytänyt omat vahvat suosikkini (kantarelli, lampaankääpä suppilovahvero), ja niitä tulen keräämään tuorekäyttöön alkusyksyllä kyllästymiseen asti.
Ihan vielä en ole linjannut, mihin kaikkeen aion tänä vuonna paneutua. Suunnitelmista tarkemmin helmikuun omavaraisuus-postauksessa; tätä aihetta on siis tulossa nyt (vähintään) kerran kuussa!
Sain kutsun osallistua tänä vuonna omavaraisuus-blogipostausten sarjaan, jota voitte seurata vuoden mittaan monessa kiinnostavassa ja innostavassa blogissa. Itse olen näissä omavaraisteluasioissa täysi noob *) mutta muilta saan omallekin torpalle kullanarvoisia vinkkejä.
Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin siis kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Pysykääpä kuulolla :)
Tämä oli omavaraisuus-juttusarjani osa 1 vuonna 2019.
*) Noob eli newbie eli aloittelija – tämä tiedoksi äiti, kun on ollut puhetta kaikenlaisista käsittämättömistä englanninkielisistä käsitteistä nykymediassa
torpantytto.wordpress.com 
Näitä postauksesi kuvia katsellessa tuli ihanan lämmin tunne ja melkein tuprahteli syreenin tuoksu nenään, kauniin kesätunnelmaisia otoksia <3 Mielestäni omavaraisuus on kaikista parhaimmillaan juuri silloin, kun pelkällä etsimisen ja keräämisen vaivalla saa kerättyä ruokaa pöytään ja mahdollisesti säilöön talven varallekin ilmaiseksi. Terveisin toinen villiyrteistä ja muista luonnon antimista hullahtanut :)
Kiitos Sanni! :) Oon vähän samalla linjalla. Viljeltävät kasvimaat eivät ole ainakaan vielä minun sydäntäni vieneet, mutta sitäkin onnellisempi olen kun saan kykkiä pihassa keräämässä vuohenputkea tai rapistelen nokkosensiemeniä korsista talteen :)
Ihania kuvia taas kerran :) Olisin kiitollinen vuohenputkiresepteistä, sillä sitä piisaisi meillä yllin kyllin hyödynnettäväksi.
Kiitos Satu <3
Minä olen käyttänyt vuohenputkea tosi paljon ihan sellaisenaan salaatissa tai leivän päällä, ja sitten suolaisten piirakoiden täytteenä pinaatin tai nokkosen tapaan. Joku reseptinkaltainen viittaus minulla tuolla näköjään onkin: https://torpantytto.com/2016/05/07/vuohenputki-lautasella/
Ihana postaus ja tuo mehu! En ole koskaan maistanut, miten kuvailisit makua? Vuohenputkea meinaan syödä minäkin tulevana vuonna. Mitäköhän siitä tekisi..?
Kiitos Laura! Syreenimehu ja horsmamehu ovat samankaltaisia: överimakeita, kukkaisaromisia ja kauniin punaisia :)
Sokeria niissä on siinä määrin, että maku on jotain kotitekoisen mehun ja hiilihapottoman limsan väliltä – mutta kun oman suutuntuman mukaan lantraa vettä tai kivennäisvettä sekaan niin sopiva sekoitussuhde löytyy. Itselle sopii sellainen hyvin laimea, vaaleaksi blandattu mehujuoma (jolloin makeus ei iske niin voimalla) Ja kun mehu ei säily kovin pitkään jääkaapissa, ratkaisin säilytyksen laittamalla mehua jääpalamuoteissa pakastimeen. Näin sitä riittää pitkin talvea spesiaalihetkien juhlajuomaksi.
Todella kaunis julkaisu. Jollain tuota sommittelijan silmää näyttä olevan luonnostaan. Villiyrtit oli omallakin listalla, joten mielenkiintoista seurailla mitä teillä niistä tehdään.
Voi, kiitos! <3 Hyvinkin voi olla, että tämän(kin) vuoden suurimmat omavaraisuus-uroteot saan aikaan juurikin villiyrttipuolella, kun se hyötykasvivijely ei ole ihan sydäntäni vielä saanut vietyä :D
Ai että kun alkoi tehdä mieli marjametsään! Joskus sitä miettii onko itse tullut panostettua omavaraistelussa liikaa kaikkeen itsekasvatettavaan ( ja työllistävään ) ja siten jää vähemmän aikaa hortoiluun, marjastukseen, sienestykseen tai vaikkapa kalastukseen… no, ehkä mulla on tällä saralla vähän parannettavaa :) ihania kuvia ja mukavan rento tunnelma!
Kiitos Jenni :) Itsellä kun tuntuu olevan niin monta rautaa tulessa vähän siellä ja täällä, että hyötykasvatus veisi ”liikaa” aikaa. Tai sitten en vaan ole vielä oppinut priorisoimaan ajankäyttöä järkevästi viljelykaudella. Mutta villiyrtit, marjat ja sienet, ne ovat se mun vahvin juttuni omavaraisuusurakoinnissa jatkossakin. Kalastuksesta sen verran, että katiskan ajattelin viskata ensi kesänä järveen (koska nyt olisi ehkä kalojen perkaaja tiedossa, itse en ole kalojen käsittelyyn oikein päässyt vihkiytymään…)
Oi, saisiko reseptejä tai ohjeita syreenimehua ja horsmankukkamehua varten? Kumpaakin kasvaa ihan riittämiin myös meidän tontilla.
Joo, syreenimehua tein viime kesänä tällä reseptillä: https://torpantytto.com/2018/05/29/syreenit-pulloon/
Horsmankukkamehu sitten samalla ohjeella, kukka vain vaihtuu :)
Minuakin kiinnostaa tuo horsmamehu. Omat syreenit ovat vielä niin pieniä etteivät ne varmaan kuki moneen vuoteen mutta horsmaa täällä riittäisi. Keräsin sitä kuivattavaksi kanojen talvirehuksi, toimii siinä ihan loistavasti. Tosin jos kukista alkaa mehua tekemään niin jättipalsamista pitäisi päästä eroon… Kenties senkin voisi valmistaa mehuksi! :D
Villiyrteille iso plussa, hurahdin itsekin niihin, kun ”muutimme maalle”. Epävarmuustekijät tunnistuksen suhteen kävin poistamassa, kouluttautumalla neuvojaksi. Haaveissa pitää joskus itsekin kursseja ja hankkia niin pientä sivuansiota. Vuohenjuuri on juurikin se, mitä voi tunkea vähän jokapaikkaan!
Voi kauheaa mitä olenkaan kirjoittanut, ei tietenkään mikään vuohenjuuri, vaan vuohenputki. Ääääh
Minullakin haaveena suorittaa kerääjäkurssi, vähintään, kunhan ehdin. Toki niitä helpoimpia on lähes mahdoton sekoittaa vääriin kasveihin, kunhan nyt peruskasvit pihasta tunnistaa :)
Vuohenputki on kyllä se omakin suosikkini! Juuri tsekkasin pakastimen tilanteen, että siellähän oli vielä yhdessä rasiassa viime kesän vuohenputkivauvoja odottamassa käyttöä :)
Todella kauniita ja tunnelmallisia kuvia. <3 Herkkiä. Villiyrtit pelastavat kyllä aina – huononakin kesänä! :)
Kiitos Maria!! Ja totta – ei haittaa edes supersateinen kesä; rikkaruohot rehottavat silti :D
Syreenimehua en olekaan vielä testannut. Viime vuonna tein kahdella eri tavalla syreenisokeria. Tuloksia varmaan tippuu blogiinkin jollain aikataululla.
Syreenisokeria en itse olekaan vielä testannut! Tosin käytän hyvin vähän sokeria kahvipöydässä tms, että ehkä siksi jäi testaamatta (toisin kuin kerkkäsiirappi, josta ei edes kokeilemalla tullut yhtään mitään :D )
Juuri noin! Uusi vuosi, uudet alut ja uudet yritykset :) Tsemppiä sinne uudelle vuodelle ja uudelle sadolle :)
Jes, just näin :) Kiitos tsemppauksesta – kyllä tässä taas jotain omavaraistelua saadaan torpallakin kasaan :) :)
Mahtavaa että oot mukana omavaraisuusblogi-ringissä. Mä en oo jotenkaan edes tajunnu että omavaraisuus on joku juttu nyt. Kun oon kasvanu lapsuuteni semmosessa maailmassa (maatilalta oma liha ja maito, oma kaivovesi, kasvimaa, puulämmitteinen talo jne) niin en ole sillä tavalla pitänyt sitä mitenkään erikoisena tai ihmeellisenä juttuna. Mutta kun törmäsin Jovelan blogiin niin juttuhan alkoi kiinnostaa. Oon toki ollut koko ajan kiinnostunut marjastuksesta, sienestyksestä, potagerista jne, mutta en oo koskaan erityisemmin pyrkinyt semmoiseen määrätietoisesti. Viime kesänä olin helteiden vuoksi itse niin vetämättömissä etten jaksanut juuri mitään kasvattaa, mutta onneksi on uusi vuosi ja uudet kujeet. Tsempit sulle ja mulle tulevaan vuoteen!
Ja Rhia the Evil Dressmaker täällä siis kirjoittelee vaikka nimimerkkinä näkyy Sea Breeze.
Joo, kiitos Rhia! :)
Minä lueskelin näitä ringin blogeja viime vuonna, ja sain valtavasti uutta inspiraatiota. Vaikka käytännön toteutukseen ei vielä ihan kovinkaan montaa juttua ole torpalla päätynyt, mutta mietintään kuitenkin muhimaan! Ja sarjan postaukset toimivat hyvänä muistutuksena siihen, että kaikenlainen omavaraisuus ja itse tekeminen ovat askelia kelpo elämään itselläkin.
Hortoilu-osastolla minulla on jo jokunen uusi kasvi mielessä joita haluan testata. Epäonnistuneen kerkkäsiirapin kanssa haluan ottaa revanssin, ja koivunmahlaa yritän jälleen kerran ehtiä ajoissa valuttaa pulloon. Puhumattakaan pidemmän tähtäimen haaveista, kuten mehiläistarhaus ja oma kasvihuone… :)
Todella kauniit kuvat! Tämä on mielenkiintoinen postaussarja. Aurinkoista maaliskuun alkua!
Oi, kiitos Tiiu! Kiitos samoin sulle kivaa kevättä – sieltä se tulee jo kovaa vauhtia :)