Olen Helsingistä muuton jälkeen elänyt torpalla nauttien verraten runsaasta sisustuksesta: tuoleja on varmaan 25, sänkyjä kolme ja muuttolaatikoita kymmenittäin.
Olen ollut iloinen siitä, että kuukauden aikana täällä ei ole käynyt yhtään yllätys- tai muutakaan vierasta. Jos kävisi, en ehkä pyytäisi sisään. Täällä näyttää oikeasti kamalalle. Ahtaat polut kulkevat tavaravuoriston laaksoissa huoneesta toiseen.
Onneksi laatikkovuoristo madaltuu pian – sillä muutan ihan kohta taas! Pitäjän kirkonkylässä, siis ihan siellä vilkkaassa ydinkeskustassa jossa on pankkiautomaatti ja lounasravintola ja huoltoasema ja kaikkea, odottaa kohta remontista valmistuva uusi koti. Uusi kaupunkikoti.